Venäjää on kaksitoista vuotta johdettu vallankeskityksen, salailun ja vaihtoehdottomuuden keinoin. Sunnuntain duumavaalien tuloksen viesti oli selvä: Vladimir Putiniin henkilöityvä järjestelmä ei voi jatkaa entisenlaisena.

Putinia tukevan Yhtenäinen Venäjä -puolueen kannatus romahti virallisen tuloksen mukaan 49,5 prosenttiin edellisten vaalien 64,3 prosentista. Puolue saa enemmistön duuman paikoista, mutta arvovaltatappio on hyytävä.

Nöyryytys ulottuu järjestelmän huipulle saakka. Presidentti Dmitri Medvedev johti puolueen vaalilistaa, ja pääministeri Putin on puolueen muodollinen johtaja.

Venäjän valta-asetelmaa vaalitulos ei suoraan horjuta. Kommunismin jälkeinen perustuslaki keskittää vallan presidentille. Putin on edelleen vahvin ehdokas virkaan ensi kevään vaaleissa. Hän toimisi Medvedevin jälkeen presidenttinä seuraavat kuusi vuotta.

Hallituksen valitsee presidentti, ei duuma. Yhtenäinen Venäjä -puolue ei ole vallan lähde vaan maan johtajien työkalu, josta he voivat tarpeen tullen luopua ja kehitellä tilalle jotain muuta.

Vaikka Putinin ja Medvedevin nimillä ja kasvoilla on yritetty lisätä Yhtenäisen Venäjän kansansuosiota, kumpikaan heistä ei ole puolueen jäsen.

Vaalituloksen selvittyä Medvedev sanoi, että Yhtenäinen Venäjä hakee vastedes yhteistyökumppaneita tarpeen mukaan kolmesta muusta duumaan päässeestä puolueesta. Se ei lupaa duuman politiikkaan raikkaita tuulia.

Ääniosuutensa lähes kaksinkertaistanut kommunistinen puolue vastustaa neuvostovallan rikosten tuomitsemista ja vaatii avainteollisuuden kansallistamista. Vladimir Žirinovskin LDPR kiihkoilee vähemmistökansallisuuksia vastaan. Uussosialistiseksi julistautunut Oikeudenmukainen Venäjä on muutellut linjaansa suhdanteiden mukaan.

Duumalla on ajoittain näkyvä rooli ulkopolitiikassa. Yhdessä presidentiksi palaavan Putinin kanssa uusi duuma saattaa tehdä Venäjästä ulospäin entistä kansallismielisemmän.

Putin sanoi valtapuolueen kannatuksen laskun johtuvan viime vuosien talouskriisistä. Hänen olisi rohjettava tunnustaa, että kyse on ennen kaikkea luottamuksen kriisistä.

Levada-tutkimuslaitoksen mukaan neljä viidesosaa venäläisistä katsoo, etteivät he voi millään tavoin vaikuttaa politiikassa. Enemmistö ei vaalien edellä uskonut, että virallinen vaalitulos on rehellinen.

Äänestäjät ovat hyvin tietoisia tavoista, joilla heidän tahtoaan vääristellään.

Kun yksi leiri on pidellyt ehdotonta valtaa kahdentoista vuoden ajan, vaaleja järjestävä virkakoneisto ei enää ole tasapuolinen. Yhtenäisen Venäjän kilpailijapuolueet eivät luota vaalilautakuntien puolueettomuuteen. Vaaleja tarkkailevaa Golos-järjestöä alettiin juuri ennen vaaleja typerästi ahdistella.

Useita poliittisia ryhmiä suljettiin viranomaisten päätöksellä vaalien ulkopuolelle. Seitsemän prosentin äänikynnys vaikeuttaa kohtuuttomasti sallittujenkin puolueiden pääsemistä duumaan.

Valtapuolueen kärkihahmot hallitsevat television uutistarjontaa. Eräillä työpaikoilla ja oppilaitoksissa on painostettu äänestämään Yhtenäistä Venäjää.

Joillakin Venäjän alueilla keskusvalta sallii poikkeuksellisen räikeän tulosten vääristelyn. Tšetšenian vaalikomissio ilmoitti, että äänestysvilkkaus tasavallassa oli 99,5 prosenttia ja 99,5 prosenttia äänestäneistä tuki Yhtenäistä Venäjää.

Venäjän johto ei suhtaudu kansan näkemyksiin välinpitämättömästi. Se pelkää yleisön mielialoja ja yrittää ohjailla niitä kaikin käytettävissään olevin keinoin.

Kuluneen syksyn poliittiset käänteet herättivät venäläiset äänestäjät näkemään tämän pelin lävitse. Siksi vaaleista tuli vastalauseen väline.