Euroopan komission viime syyskuussa tekemää ehdotusta eurooppalaisesta rahoitusmarkkinaverosta ollaan nyt toteuttamassa, vaikka asiasta ei ole päästy sopuun kaikkien Euroopan unionin jäsenmaiden kesken. Saksa, Ranska, Italia ja Espanja johtavat veroa ajavaa koalitiota. Belgia, Itävalta, Portugali, Kreikka ja Slovenia ovat ilmoittaneet lähtevänsä mukaan. Suomi ei toistaiseksi ole tässä joukossa, vaikka hallitusohjelmassa on sitouduttu veron edistämiseen EU:ssa.

Rahoitusmarkkinavero on tärkeä osa finanssisektorin verotuksen ja säätelyn reformia. Se lisäisi markkinoiden läpinäkyvyyttä ja kerryttäisi verotuloja, joita tarvitaan köyhyyden ja budjettivajeiden vähentämiseen Euroopassa ja maailmassa.

Rahoitusmarkkinaveroa perittäisiin pääasiassa yritysten välisestä kaupasta, ja sitä maksaisivat ne, jotka käyvät eniten kauppaa rahoitusmarkkinoilla. Verottamalla 0,001– 0,01 prosenttia eri finanssikaupan muotoja jäsenmaat saisivat komission mukaan jopa 57 miljardin euron vuotuiset verotulot. Saksalainen taloustutkimusinstituutti Deutsches Institut für Wirtschaftsforschung arvioi äskettäin esimerkiksi Suomen keräävän verolla 570 miljoonaa euroa vuodessa.

Europarlamentin toukokuinen päätöslauselma laajentaisi veron kattavuutta edelleen. Siinä on otettu opiksi Ruotsin rahoitusmarkkinaveron epäonnistumisesta 1980-luvulla. Ruotsissa veron prosentit olivat paikoin liian korkeat ja toisaalta osa arvopapereista oli jätetty kokonaan verotuksen ulkopuolelle.

Rahoitusmarkkinavero poistaisi tarpeen laatia pankkien taseisiin tai johdannaisten volyymiin kohdistuvia veroja, joita on otettu käyttöön Itävallassa, Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa. Unkarissa taas on säädetty pankkivero, jolla pankkisiirtoja verotetaan 0,1 prosenttia. Verotulojen arvellaan olevan jopa 450 miljoonaa euroa. Argentiinassa sama vero tunnetaan "sekkiverona", ja se kerää vuosittain noin kaksi prosenttia maan bruttokansantuotteesta.

Vaikka verokertymät ovat varsin suuria, ongelmana pankkitaseverossa on veropohjan suppeus ja pankkisiirtoverossa taas sen kohdistuminen vähittäisasiakkaiden pankkitoimintaan.

Komission ehdotuksessa rahoitusmarkkinavero koskisi kaikkia veroalueelle rekisteröityneitä, siellä kauppaa käyviä tai siellä liikkeelle lasketuilla rahoitusmarkkinatuotteilla kauppaa käyviä tahoja. Veron ulkopuolelle jäisivät tietyt julkishyödylliset sijoitusmuodot, kuten eläkerahastot. Tämä on järkevää, jos ne ovat hyvin säänneltyjä eivätkä osallistu lyhytjänteiseen keinotteluun.

Rahoitusmarkkinaveroa kannatetaan laajasti. Viimeisimmän eurobarometrin mukaan suomalaisten enemmistö kannattaa veroa. Myös veroa vastustavissa maissa, Britanniassa ja Ruotsissa, kansalaisten enemmistö on veron kannalla. Sosiaalimenojen leikkausten ja välillisten verojen korotusten sijaan päättäjien kannattaisi tarttua suosittuun rahoitusmarkkinaveroon.

Rahoitusmarkkinaveroa voi pitää spekulaation vastaisena haittaverona. Brysselissä toimiva järjestö Finance Watch on pyrkinyt selventämään investointien ja spekulaation eroja raportissaan Investing Not Betting. Se käyttää esimerkkinä ruoan hintaa vuonna 2008. Ruokakriisin syyt eivät olleet ruoan kysynnän tai tarjonnan muutoksissa vaan siinä, että ruokafutuurit muodostuivat eräänlaiseksi turvasatamaksi kullan ja Sveitsin frangin ohella, kun muut markkinat romahtivat.

Kullalla ja Sveitsin valuutan arvolla ei ole merkittävää vaikutusta tavallisiin kansalaisiin, mutta ruoan hinnan 300 prosentin nousu johti nälkäkriisiin kaikkein köyhimmissä maissa. Rahoitusmarkkinavero nostaisi hieman spekulaation hintaa sekä antaisi veroa kerääville valtioille mahdollisuuden puuttua ongelmaan budjetti- ja ruoka-avun keinoin.

Rahoitusmarkkinavero lisäisi markkinoiden läpinäkyvyyttä. Monilla eurooppalaisilla ja suomalaisillakin pankeilla on tytäryhtiöitä veroparatiiseissa. Verottajat eivät saa edelleenkään riittävästi tietoa pankkien yksityis- ja yritysasiakkaiden veroparatiisitalletuksista.

Arvonlisäveroakin perusteltiin aikoinaan tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä lisäävänä verona, jolla harmaaseen talouteen pystyttiin puuttumaan paremmin. Myös kotitalousvähennystä on perusteltu näillä argumenteilla. Rahoitusmarkkinaveron ansiosta pankkien "tiskin yli" käytävä kauppa, jota ei rekisteröidä ollenkaan, tulisi näkyvämmäksi. Näin sekä pankit että viranomaiset voisivat paremmin puuttua rahanpesu- ja veronkiertotapauksiin.

Veronkierron torjunta auttaisi erityisesti Etelä-Euroopan kriisimaita. Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Global Financial Integrity (GFI) arvioi Kreikan menettäneen vuosina 2005–2009 noin 130 miljardia euroa laittoman pääomapaon vuoksi samalla kun laitonta pääomaa tuotiin maahan noin 80 miljardia. Portugalissa vastaavat luvut olivat 110 miljardia ja 62 miljardia euroa.

GFI arvioi suurimman osan näistä summista johtuvan yritysten sisäisen kaupan siirtohinnoittelun tai tulliasiakirjojen väärinkäytöksistä. Menetettyjen verotulojen voidaan arvioida olevan miljardeja.

Euroopan komission ehdotusta tulisi tarkastella osana laajempia EU:n verotuksen uudistuksia, joilla puututtaisiin laittoman veronkierron ja laillisesti tapahtuvan verojen välttelyn ongelmiin. Suomen tulisi nyt astua rahoitusmarkkinaverottajien etujoukkoon ja näin esimerkillään laajentaa veron kattavuutta niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolellakin.

Kirjoittaja toimii tutkijana Tax Justice Networkissa.