Otsikoita suomalaisista viestimistä kuluneelta viikolta: "Rikkidirektiivi sai siunauksen – kaikkoavatko yritykset Suomesta?", "Rikkidirektiivi uhkaa Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä", "Rikkidirektiivi – kauppasaarto Suomea kohtaan?", "Rikkidirektiivi tuhoaa tuhansia suomalaisia työpaikkoja", "Rikkidirektiivi ajaa paperitehtaita alas", "Rikkidirektiivi kauhistutti eduskunnassa", "Rikkidirektiivi on katastrofi Suomelle", "Rikkidirektiivi vie kymmeniä tuhansia työpaikkoja", "Rikkidirektiivi on uhka Meri-Lapille", "Rikkidirektiivi on uhka myös Lapille".

Syyllistymättä liioitteluun voi kai sanoa, että suomalainen teollisuus – ja ammattiliitot taustakuorona – sai rikkidirektiiviä koskevan viestinsä alkuviikosta läpi EU-parlamentissa melko muuntelemattomana. Konkursseilla, heinäsirkoilla tai ydintalvella ei sentään vielä peloteltu.

Teknologiateollisuuden mukaan rikkidirektiivi maksaa sen edustamille yrityksille 600 miljoonaa euroa vuodessa. Etujärjestön tiedotteessa rahasumma on kursailematta muunnettu 12 000 työpaikaksi. Kymmeniksituhansiksi ne ovat kasvaneet otsikoissa, kun talouslehdissä lukuun on lisätty muut teollisuuden uhanalaiset työpaikat.

Paperiteollisuuden patruunat ovat verranneet omaa kustannustaan keskikokoiseen suomalaiseen paperikoneeseen, joka direktiivin voimaan tultua pitää pysäyttää ja viedä jonnekin parempien kulkuyhteyksien päähän.

Teknologiateollisuuden johtaja Mika Nykänen totesi torstain HS:ssä, että 600 miljoonan kustannus on "noin-arvio" ja että "oikeata lukua ei olekaan, kaikki ovat spekulatiivisia".

Toisin sanoen kyse on lobbauksesta – propagandasta, voisi joku sanoa. Lobbaus kuuluu jo määritelmän mukaisesti etujärjestöjen tehtäviin. Sen ne ovat siis hoitaneet periaatteessa hyvin.

Voi tosin kysyä, oliko "susi tulee, susi tulee" -huutelu lopulta viisasta edunvalvontaa, jos summittaiset arviot eivät realisoidukaan.

Edunvalvonnassa elinkeinoelämä oli tosin myöhässä. Rikkidirektiivin pohjana oleva Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätös on tehty jo vuonna 2008 ja valmistelu aloitettu tietenkin vuosia sitä ennen. Siirtymä- ja sopeutumisaikaa on ollut, sillä direktiivi tulee voimaan vasta vuonna 2015.

Seitsemän vuoden siirtymäajasta on nyt siis hukattu melkein viisi tekemättä oikeastaan mitään.

Viestinten tehtäviin kuuluu direktiivin uutisoiminen ja lobbauksen tunnistaminen. Sekään ei ole sujunut ihan onnistuneesti.

Teollisuus ei sentään ole väittänyt, että rikkidirektiivi olisi suunnattu vain Suomea vastaan, mutta aika monessa uutisessa oltiin sitä mieltä, että tiukennus koskee vain Itämerta. Se ulottuu kuitenkin myös Pohjanmerelle ja Englannin kanaaliin.

Voisi siis ajatella, että direktiivillä on vaikutuksensa myös Pohjanmeren merimahtien Tanskan ja Norjan talouksiin. Lisäksi Britannia on tunnetusti saari, jonne ja josta kaikki tavara ei voi kulkea Kanaalin ali tai ilmateitse.

Melko huonosti uutisissa on selostettu direktiivin motiivina oleva huoli ympäristöstä ja ihmisten terveydestä. Tiukennuksesta seuraavat rahassa mitattavat kansanterveydelliset hyödyt ovat taustalaskelmien mukaan kaikissa vaihtoehdoissa moninkertaiset kustannuksiin verrattuna.

Osataan lobbaaminen direktiivin kannattajienkin puolella. Lisää otsikoita: "Laivojen saasteiden vähentäminen säästää ihmishenkiä", "Rikkidirektiivi tulee – vastakkain 50 000 turhaa kuolemaa ja suomalaiset työpaikat".

Esittelijänä parlamentissa toiminut Satu Hassi (vihr) on erityisesti pitänyt esillä vuosittain säästettävien 50 000 ihmishengen lukua. Torstain Helsingin Sanomissa Hassi sanoi, että "tämä on sitä tietopohjaa, mitä komission puolelta on annettu". Komission materiaaleista sitä ei kuitenkaan löydy – ainakaan julkisesti saatavilla olevasta.

Perjantaina Hassi kuitenkin lähteytti luvun blogissaan, kun "minulta on kyselty eri foorumeilla, mistä on peräisin julkisuudessa esittämäni arvio – – 50 000 ennenaikaisesta kuolemasta".

Lähde on Kööpenhaminan yliopiston yhteydessä toimiva tutkimuslaitos CEEH. Sen osaamista ja tutkimuksen validiteettia ei maallikon ole syytä epäillä, mutta olisi Hassi voinut lähteen alun perinkin kertoa, jos hänen luottamuksensa siihen on vankkumaton.

kimmo.pietinen@hs.fi Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.