Imeväisikäisten ruokintaan liittyy paljon tunteita, asenteita ja uskomuksia. Tutkimusten mukaan rinta- ja korvikeruokinnalla ei kuitenkaan ole kehittyneissä maissa lapsen terveyden kannalta ratkaisevaa eroa.

Rintamaidon ravintokoostumus on eräänlainen kompromissi imeväisen ja äidin hyvinvoinnin välillä. Imeväisen selviytymisen tärkein edellytys on äidin kyky hoivata häntä. Siksi rintamaidon rautapitoisuus on niin pieni, että pelkkää rintaruokintaa saaneille vauvoille alkaa ilmaantua raudanpuutetta 5–6 kuukauden iän jälkeen. Korvikemaidoissa rautapitoisuus on optimoitu.

Rintamaidossa on niukasti myös valkuaisaineita. Yli kuuden kuukauden yksinomainen rintaruokinta voikin johtaa joillain vauvoilla pituuskasvun hidastumiseen.

Toisaalta rintamaidossa on lukuisia puolustuskykyä vahvistavia tekijöitä. Rintaruokinta vähentää merkittävästi ripulitauteja, jotka ovat keskeinen imeväiskuolleisuuteen vaikuttava tekijä kehittymättömissä, epähygieenisissä oloissa. Suomessa bakteeriperäiset ripulit ovat hävinneet imeväisiltä ja vaikeimpaan, rotaviruksen aiheuttamaan ripuliin annetaan rokote. Siten ruokinnan vaikutus on vähäinen.

Hengitysteiden tulehduksiin varhaisen ruokinnan on todettu vaikuttavan ainoastaan osassa aihetta käsittelevistä tutkimuksista.

Suomessa kuten muissakin hygieenisten olojen maissa monet lasten krooniset sairaudet ovat viiden viime vuosikymmenen aikana yleistyneet merkittävästi. Diabeteksen ja allergioiden yleisyys lapsilla on nyt kymmenkertainen verrattuna 1950-lukuun. Sadat tutkimukset ovatkin analysoineet varhaisen ravinnon merkitystä kroonisten sairauksien synnyssä.

Allergioiden kehittymisestä tutkimustulokset ovat hyvin ristiriitaisia. Tällä vuosituhannella julkaistut tulokset jakautuvat jokseenkin tasan: osassa niistä pitkäaikaiseen rintaruokintaan liittyi enemmän ja osassa vähemmän allergioita kuin lyhytaikaiseen. Joissain tutkimuksissa eroa ei havaittu.

Se, onko jollain perheenjäsenistä allergia, on keskeinen tekijä lapsen allergian kehittymisessä. Osassa tutkimuksista onkin otettu huomioon perimä, mutta tulokset eivät ole yhtään sen selvempiä. Vauvan varhaisella ravinnolla ei ole allergioiden synnyssä merkittävää osuutta.

Useissa Euroopan maissa lapsuustyypin diabetes yleistyi 1970-luvulla, samaan aikaan kun korvikeruokinnan suosio kasvoi selvästi rintaruokintaan nähden. Ajallinen yhteys sai tutkijat olettamaan, että lehmänmaidon valkuaisilla olisi yhteys diabeteksen syntyyn.

Myöhemmin rintaruokinta on jälleen yleistynyt, mutta diabetesta esiintyy yhä enemmän. Näyttö siitä, että varhaisella ravitsemuksella olisi vaikutusta, on kuitenkin vahvempi diabeteksessa kuin allergioissa, joten käynnissä on laajoja kansainvälisiä seurantatutkimuksia.

Eri tavoin ruokituilla vauvoilla on havaittu eroja myös pituuden ja painon varhaisessa kehityksessä. Erot voivat liittyä myöhempään lihavuuteen.

Havainnot haastavat kehittämään korvikeruokintaa rintaruokinnan suuntaan. Lihavuuden ja sen seurannaissairauksien ehkäisyssä varhaisen ravinnon merkitys on silti kovin pieni, sillä imetyksessä vauva säätelee itse luontaisesti ravinnonsaantiaan.

Lisäksi joissain tutkimuksissa on liitetty rintaruokinta lapsen parempaan älylliseen suoriutumiseen. Rintaruokintaa pitkään jatkavat äidit ovat kuitenkin keskimääräistä koulutetumpia, vanhempia ja ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvia. Pitkäaikainen rintaruokinta kuvastaneekin lähinnä äidin ominaisuuksia, jotka tarjoavat lapsen älylliselle kehitykselle paremmat edellytykset.

Rintaruokinta on ihanneoloissa paras ja luonnollinen tapa ravita vauvaa. Suomessa virallinen suositus on kuuden kuukauden yksinomainen rintaruokinta.

Ohjeistus ei perustu tieteelliseen näyttöön vaan Maailman terveysjärjestön WHO:n suositukseen. Se on laadittu erityisesti kehittymättömiä oloja varten. Suomen kaltaisissa hygieenisissä oloissa riittää usein selvästi lyhytaikaisempi yksinomainen rintaruokinta.

Suomalaiset äidit ovat yleensä erittäin motivoituneita rintaruokintaan ja pitävät helposti rintaruokinnan lyhytaikaisuutta suurena epäonnistumisena. Tällainen kielteinen kokemus voi heijastua ikävällä tavalla lapsen kehitykseen ja perheen vuorovaikutukseen.