Brittiläiset epidemiologit Richard Doll ja Richard Peto julkaisivat vuonna 1981 ehkä maailman tunnetuimman arvion syövän syistä. Sen mukaan noin kolmannes syövistä johtuu tupakoinnista ja saman verran ravintotottumuksista. Viimeinen kolmannes johtuu muista syistä.

Sittemmin arviota on pyöritelty ja tehty useita muita arvioita, mutta perusväittämä on kestänyt aikaa melko hyvin.

Joulukuun puolivälissä julkaistussa British Journal of Cancer -lehden verkkonumerossa on perusteellinen uusi analyysi syövän syistä ja siitä, kuinka paljon syöpiä voitaisiin teoriassa estää. Tällaisia "turhia" tapauksia arvioidaan olevan noin 43 prosenttia syövistä, Britanniassa vuosittain 134 000.

Tupakointi on arvion mukaan edelleen suurin yksittäinen syövän syy. Se ja passiivinen tupakansavun hengittäminen selittävät noin 20 prosenttia syövistä; näistä suurin osa on keuhkosyöpiä. Tämä tarkoittaa Britanniassa vuosittain noin 60 000:ta syöpää.

Toiseksi suurin tekijä on epäterveellinen syöminen. Se selittää vajaat 10 prosenttia syövistä. Jos mukaan luetaan myös liikalihavuus – joka johtuu paitsi ruokavaliosta myös liikunnan puutteesta –, osuus on noin 15 prosenttia. Naisilla ylipaino on tupakoinnin jälkeen tärkein syy, koska rintasyövän riski riippuu siitä. Ruokavalioon liittyvät tekijät ovat syynä yhteensä yli 45 000 syöpään.

Epäterveellisen ruokavalion suurin yksittäinen tekijä on se, että ruokavaliossa on liian vähän vihanneksia ja hedelmiä. Niiden runsaan käytön on jo kauan tiedetty vähentävän syövän riskiä selvästi. Vihannesten ja hedelmien puutteesta aiheutuu noin 15 000 syöpää.

Seuraavaksi suurin ruokavalioon liittyvä tekijä on punaisen lihan ja etenkin lihavalmisteiden liian suuri osuus. Se aiheuttaa noin 8 000 syöpää, pääasiassa paksusuolen ja peräsuolen syöpiä. Kolmas tekijä on kuidun vähyys, joka liittyy runsaaseen 5 000 syöpään. Liiallinen suolan käyttö on syynä noin 2 000 syöpään.

Alkoholi selittää Britannian tapauksista arviolta neljä prosenttia eli noin 12 500 syöpää. Liikunnan avulla voisi estää suurin piirtein prosentin eli 3 000 syöpää.

Tieteessä ei ole koskaan sanottu viimeistä sanaa. Myös British Journal of Cancerissa esitetyt luvut kyseenalaistetaan varmasti. On kuitenkin huomionarvoista, että vuonna 1981 esitettyyn arvioon verrattuna luvut ovat lähinnä tarkentuneet eivätkä sinänsä muuttuneet.

Uudet tarkennukset ovat tärkeä lisä ravintoaineista käytyyn keskusteluun. Valintamme eivät vaikuta ainoastaan sydäntauteihin ja verisuonten kalkkeutumiseen vaan myös syövän riskiin. Kaikkien niiden torjumiseksi on tärkeää syödä päivittäin runsaasti marjoja, hedelmiä ja vihanneksia sekä saada paljon kuitua, ennen muuta kokojyvätuotteista.

Liha on kyllä ollut normaali osa ihmisen ruokavaliota satojentuhansien vuosien ajan. Nyky-yhteiskunnassa lihan ja eläinrasvan käyttö on kuitenkin sellaisella tasolla, ettei se yltänyt samaan millään kivikautisella väestöllä eskimoita lukuun ottamatta.

Ihminen on kehittynyt trooppisena lajina, joka on syönyt runsaasti hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä. Lihaa ja kalaa on ollut hyvä saada proteiinin tarpeeseen ainakin ajoittain. Brittien nykyisen lihan keskikulutuksen – miehillä 120 ja naisilla 70 grammaa lihaa päivässä – arvioidaan kuitenkin olevan selvästi vahingollista ja aiheuttavan vajaan kolmen prosentin ylimääräisen syöpäriskin. Tämä on paljon enemmän kuin pahimmatkaan ennusteet elintarvikkeiden ympäristömyrkyistä saattaisivat aiheuttaa.

Kun kalaa on suositeltu syötäväksi kaksi ateriaa viikossa, voisi ajatella, että sama suositus sopisi lihaankin.

Hiilihydraatteja saadaan hyvin monenlaisista ravintoaineista. Eniten liikalihavuutta aiheuttavat liikunnan puutteen ohella kaikkein turhimmat hiilihydraatit: makeat raffinoidut elintarvikkeet eli sokeri, valkoinen vehnäjauho, kakut, munkit, viinerit, jälkiruoat ja makeat juomat.

Lihominen on myös syövän riskitekijä. Pelkästään kaloreja sisältäviä hiilihydraatteja ei pidä sekoittaa terveellisiin, runsaasti kuitua sisältäviin kokojyvätuotteisiin, joissa on myös vitamiineja ja hivenaineita enemmän kuin pitkälle puhdistetuissa makeissa hiilihydraateissa.

Kun katsoo maailman eri kansoja, on helppoa huomata, että ihminen tulee toimeen hyvin erilaisilla ruokavalinnoilla. Toiset valinnat ovat kuitenkin selvästi terveellisempiä kuin toiset.