Suomalaiset vaikuttavat Ylen uutisten kyselyn mukaan melkoisen kyllästyneiltä euroalueen velkakriisiin ja tukipaketteihin. Nähtävästi kamelin selän katkaisi se, että euromaat lupasivat tukea Espanjan pankkeja.

Suomalaista keskustelua on viime aikoina hallinnut väittely siitä, olisiko euro jo jätettävä vihattujen tukipakettien vuoksi tai olisiko eroamisesta ainakin tehtävä suunnitelma.

Yksi pohdintaan liittyvä oletus on, että Suomen ajatellaan olevan euroalueen mahtimaalle Saksalle merkittävä kaveri. Uskotaan, että vahvat voisivat yhdessä jättää Etelä-Euroopan heikot taakseen ja muodostaa uuden talousliiton.

Saksalla ja Suomella on EU:ssa hyvät ja toimivat yhteistyösuhteet. Suomi on kuitenkin euroalueella Saksalle toisarvoinen tekijä.

Saksan taloudellisen ja ulkopoliittisen ajattelun perusta on ollut toisen maailmansodan jälkeen se, että Reinille ei saa tulla enää koskaan raja-aitaa – ei taloudellista eikä poliittista.

Jos pohjoinen lähtisi etsimään omaa valuuttablokkiaan, Ranskaa siihen ei saataisi. Välimeren maat ovat ja tulevat aina olemaan lähellä Ranskan sydäntä.

Saksa ei siis tee mitään sellaista, mikä rakentaisi Reinille rajaa. Se pysyy Ranskan rinnalla, eikä Suomella ole tässä kaveruuden punninnassa mitään merkitystä.

Kaiken lisäksi Saksan hallituksen ja opposition näkemys eurosaldosta on selvä: Saksa on hyötynyt eurojäsenyydestä ja hyötyy vastaisuudessakin.

Tukea tulee saksalaisista taloustutkijoiden laskelmista, jotka kertovat, että euron hajoamisesta seuraisi Saksan taloudelle tyrmäävä isku (Der Spiegel 25. 6.).

Ne, jotka laskevat Suomen ja Saksan kumppanuuden varaan, voisivat muistella tuoreinta huippukokousta. Suomi oli sen alussa varma, ettei liittokansleri Angela Merkel aio perääntyä kriisitukitavoitteissaan.

Muutaman neuvottelutunnin ja suurten maiden keskinäisten supattelujen jälkeen Merkel perääntyi. Oli tärkeämpää kuulla Ranskan kantaa ja toimia niin, että Merkel saisi osteltua hieman löysemmällä tukipolitiikallaan kannatusta Saksassa kasvavasta "ranskalaisesta ajattelusta". Sen lähtökohta on, että kriisimaiden ehtoja voidaan hieman höllentää ja niiden pankeille voidaan antaa suoraa tukea.

Suomen toiveita ei niissä neuvotteluissa kyselty.