Ihmisryhmien kehitystä on kuvailtu puhumalla kehistä: hyvän kehästä ja pahan kehästä. Erityisesti kehitysmaatutkimuksessa on hyödynnetty ajatusta pahan kehästä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että köyhyys johtaa sairastamiseen ja sairastaminen yhä suurempaan köyhyyteen.

Ruotsalainen Nobelin palkinnon saanut tutkija Gunnar Myrdal väitti, että myös hyvän kehä on mahdollinen. Hyvän kehä toimisi siten, että ihmisryhmän – tai vaikkapa valtion – rikastuminen johtaa parempaan terveyteen, hyvä terveys antaa mahdollisuuden kouluttautua ja kouluttautuminen taas tuo ihmisille ja valtiolle lisää rikkautta.

Suomalainen yhteiskunta on tehnyt kymmeniä vuosia matkaa hitaasti mutta varmasti etenevässä hyvän kehässä. Yksi tärkeimmistä kehää eteenpäin pyörittävistä voimista on ollut koulutus. Sukupolvi sukupolvelta me olemme paremmin koulutettuja. Samalla kohentuvat terveys ja suomalaisten varallisuus.

Meillä on maailman parhaimmat ja motivoituneimmat opettajat – ja kansainvälisten vertailujen perusteella myös maailman fiksuimmat koululaiset.

Meidän tulee ruokkia niitä voimia, jotka pitävät yllä suomalaisten hyvän kehää. Oman panoksensa tähän antavat sanomalehdet.

15–16-vuotiaiden nuorten osaamista verrataan kansainvälisillä Pisa-tutkimuksilla. Suomi on aina pärjännyt vertailussa loistavasti. Jyväskylän yliopisto selvitti, onko sanomalehtien lukemisella yhteyttä siihen, miten nuoret menestyvät Pisa-tutkimuksissa.

Tutkijoiden mukaan yhteys on selvä: Pisassa menestyivät ne, jotka lukivat usein sanomalehtiä.

Selvityksen mukaan ero on valtava, kun verrataan aktiivisten lukijoiden pärjäämistä niihin, jotka eivät lue lehtiä. Ero vastaa puolentoista vuoden kouluvuoden edistystä – näin paljon pitemmällä oppimisessaan sanomalehtiä lukevat nuoret ovat.

Tässäkin asiassa kiertävät sekä hyvän että pahan itseään vahvistavat kehät.

Kaikkein vähiten lukivat ne nuoret, joiden vanhempia kulttuuri tai sanomalehdet eivät kiinnostaneet.