Keväällä uutisissa kerrottiin useista rikossarjoista, joissa alaikäisiä nuoria on käytetty seksuaalisesti hyväksi. Tyypillistä tapauksille on, että samalla tekijällä on useita uhreja ja että kontakti nuoriin on saatu verkkokeskusteluissa. Näkymättömiin on jäänyt se, että aikuiset tekijät ovat houkutelleet hyvinkin nuoria tyttöjä ja poikia.

Exit-hanke tekee pääkaupunkiseudulla työtä alaikäisiin kohdistuvaa seksikauppaa vastaan. Käytännön työ nuorten parissa on osoittanut, että alaikäisten hyväksikäytössä on usein kysymys niin sanotusta vastikkeellisesta seksistä. Aikuiset houkuttelevat nuoria systemaattisesti seksikontaktiin tarjoamalla heille rahaa, elokuvalippuja, vaatteita, puhelimia tai muita pieniä lahjoja.

Rikoslain näkökulmasta kyse on seksin ostamisesta alaikäiseltä. Jo oston yritys alaikäiseltä on lain mukaan rikos.

Suomi on pitkään ummistanut silmänsä tältä lasten seksuaalisen hyväksikäytön muodolta. Olemme tottuneet ajattelemaan, että lapsiprostituutio on jotain, mikä koskettaa vain kehittyviä maita tai seksiturismin keskuksia.

Näin ei ole. Lapset ja alaikäiset nuoret joutuvat ehdottelujen ja seksinostoyritysten kohteeksi päivittäin myös täällä. Osa päätyy tilanteisiin, joiden seuraukset vaikuttavat heidän elämäänsä vuosikymmenienkin päästä.

Lapsiprostituutiota ei tunnisteta, koska asiasta on puhuttu vähän eikä tieteellistä tutkimusta ole. Ilmiö on helppo sivuuttaa poliittisessa keskustelussa tutkimuksen puutteen vuoksi.

Viitteitä alaikäisiin kohdistuvan seksin oston yleisyydestä antaa vuosien 2010–2011 kouluterveyskysely. Kyselyyn vastasi noin 188 000 nuorta, jotka olivat 14–18-vuotiaita. Tytöistä 5–9 prosentille ja pojista 2–3 prosentille oli tarjottu esimerkiksi rahaa, päihteitä tai tavaraa vastikkeeksi seksistä. Prosenttiosuudet näyttävät pieniltä, mutta pelkästään kyselyyn vastanneiden tapauksessa kyse on useista tuhansista nuorista.

Käytännön lapsi- ja nuorisotyöstä saadut kokemukset tukevat tuloksia. Eri lähteiden mukaan noin 10:tä prosenttia lapsista ja alaikäisistä nuorista on ahdisteltu seksinostoyrityksillä internetissä tai julkisilla paikoilla. Suurin osa kohteista on nuoria tyttöjä ja suurin osa tekijöistä aikuisia miehiä.

Seksin myymiseen päätyneistä suomalaisnuorista ei ole saatavilla tilastotietoa, mutta Ruotsissa tehtyjen tutkimusten mukaan muutama prosentti alaikäisistä päätyy myymään seksiä.

Toinen ongelma lapsiprostituution ehkäisemissä ovat asenteet. Lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä, johon myös lapsiprostituutio lasketaan, lapsi tai nuori yleensä syyllistää itsensä voimakkaasti ja tuntee tapahtuneesta häpeää. Lasten läheisten ja lasten kanssa työskentelevien aikuisten pitääkin varoa syyllistämästä hyväksikäytön kohteeksi joutunutta lasta lisää.

Tilannetta ei auta se, että julkinen keskustelu on syyllistävää. Internetin keskustelupalstoilla on aiheeseen liittyviä tekstejä, joissa syypää hyväksikäyttöön on nuori itse eikä seksiin houkutellut aikuinen.

Teini-ikäisille viesti onkin tullut selväksi: he ovat liikkeellä väärän näköisinä, väärään aikaan ja väärässä paikassa. Ei ole väliä, ovatko he pukeutuneet huppariin vai toppiin tai liikkuvatko he kauppakeskuksessa päivällä vai internetissä illalla.

Ympäristö viestii myös visuaalisesti. Yksi lapsiprostituutioon altistava tekijä on yhteiskunnan pornografisoituminen. Julkinen tila ja virtuaalimaailma ovat täynnä seksuaaliviritteistä kuvastoa ja mainontaa, jotka muokkaavat niin lasten kuin aikuistenkin käsityksiä "normaalista" seksuaalisuudesta. Porno on jokaisen saatavilla.

Markkinoinnin tai internetin sääntely aiheuttaa kuitenkin kiivasta vastustusta. Aikuisten mielihyvään keskittyvässä yhteiskunnassa lapsuuden suojelu näyttää olevan toissijaista.

Lasten hyväksikäyttö prostituutiossa ei tule helposti ilmi. Moni nuori ei kerro kokemastaan yhdellekään aikuiselle.

Jos vanhemmat kuulevat lapseensa kohdistuneesta ahdistelusta, he saattavat rajoittaa ankarasti lapsen liikkumista ulkona tai internetissä. Reaktio on luonnollinen mutta antaa lapsille väärän viestin: heitä rangaistaan, joten he ovat tehneet jotain väärää. Rajoittamisen sijaan vanhemmat voisivat miettiä lapsen kanssa – tapauksen vakavuuden mukaan –, miten käsitellä tapahtunutta.

Joskus tarvitaan viranomaisten apua. Poliisi toivoo, että seksinostoyrityksistä ilmoitetaan hyvin herkästi, sillä lapsia ahdistelevilla aikuisilla on yleensä useita uhreja. Yhdestä vihjeestä voi purkautua vyyhti, joka koskee kymmeniä lapsia ja ehkäisee uusia hyväksikäyttöyrityksiä.

Ilmiö on hankala lapsia ja nuoria auttaville tahoillekin, koska viranomaiset ja kansalaisjärjestöt tuntuvat pudonneen kelkasta ainakin palvelujen tarjoamisessa. Sosiaalinen media, chatit ja tekstiviestit ovat muuttaneet nuorten tapaa kommunikoida. Ei tunnu helpolta soittaa auttavaan puhelimeen tai tulla kriisipäivystyksen vastaanotolle puhumaan kasvokkain.

Silti ei ole juuri olemassa nuorille suunnattuja sähköisiä ja reaaliaikaisia auttamispalveluja, jotka olisivat auki myös yöllä ja viikonloppuisin – silloin kun ahdistus on pahimmillaan. Exit-hankkeen kokemusten mukaan nuoret tarvitsevat ja haluavat nettipalveluita, joissa on saatavilla ympärivuorokautista, reaaliaikaista kriisiapua.

Seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön liittyy vielä monia tabuja. Lapsiprostituutio on yksi niistä.

Ilmiön tunnistaminen ja tunnustaminen ovat ensimmäisiä askeleita siihen, että asialle tehdään jotain.

Kirjoittaja on Exit-hankkeen projektipäällikkö.