Kesäkuun puolivälissä kerrottiin uutisissa, että suomalaisen musiikkialan arvo on noin 820 miljoonaa euroa. Siihen on laskettu mukaan sekä klassisen että kevyen musiikin tilaisuudet, äänitteiden myynti, tekijänoikeudet ja koulutus.

Näinä miljardivelkojen ja -takausten aikana se tuntuu kovin pieneltä rahalta. Kymmenet suomalaiset yhtiöt tekevät yksin suurempaa liikevaihtoa kuin koko maan musiikkiala yhteensä.

Klassisen musiikin tulevaisuuden turvana on julkinen rahoitus, mutta kevyellä puolella ollaan markkinoiden armoilla. Musiikkiteollisuus on kieriskellyt vuosikausia tuskissaan internetin edessä, eikä alalla vieläkään ole keksitty, miten ja milloin äänitemyynti lähtisi taas kasvuun. Musiikkialan suurin yksittäinen lohko onkin elävä musiikki, ja sen sisällä eniten rahaa liikkuu suurissa konserteissa ja festivaaleilla.

Mutta musiikissa ei ole pohjimmiltaan kyse levy-yhtiöiden tulevaisuudesta, jakeluverkoista eikä tekijänoikeusjärjestöjen toimintaperiaatteista vaan artistin lahjakkuudesta ja persoonallisuudesta sekä siitä, miten voimakkaasti ne koskettavat kuulijaa.

Suomalaiset popmusiikin menestystarinat ovat tulleet kotimaassa suomenkielisestä rockista ja kansainvälisillä markkinoilla metallista. Suomenkielisellä musiikilla on todennäköisesti kysyntää Suomessa tulevaisuudessakin, mutta viennin näkyvimpänä veturina toimineen metallin hiilivaunu alkaa jo tyhjetä.

Vanhat hevijättiläisemme, Nightwish, Children of Bodom ja Apocalyptica sekä folkmetallitähdet Turisas ja Finntroll, vetävät toki yhä yleisöä, mutta vakavasti otettavia nuoria manttelinperijöitä ei ole näkyvissä.

Elävän musiikin tilaisuuksien järjestäjät ovat huomanneet, että metalli sinänsä ei enää takaa täyttä tupaa. Kotimaista äänitetuotantoa tukevasta Esekistä haetaan vuosittain tuotantotukea noin neljäänsataan albumiin, ja metallin osuus hakemuksista on vähentynyt.

Metalli ja perinteinen rock laajemminkin ovat menettäneet kuulijoita nuoremmasta päästä. Luonnollisena syynä on, että teini-ikäistyvät lapset kapinoivat raskasta rockia kuuntelevien vanhempiensa musiikkimakua vastaan.

Toisaalta nuorin kuulijakunta kuuntelee musiikkinsa ensisijaisesti verkosta, varsinkin Youtubesta ja iTunesista. Siellä juhlivat Rihannan ja Katy Perryn kaltaiset Amerikan tähdet elektronisella tanssipopilla.

Euroopan listoilla jo parikymmentä vuotta raikunut simppeli elektroninen diskopop on vasta viime vuosina syrjäyttänyt USA:ssa hiphopiin ja r&b:hen perustuvan poptyylin. Amerikkalaisten supertähtien hittejä nikkaroivatkin nyt eurooppalaiset diskotuottajat, joilta mollimelodiset ja mahtipontiset kertosäkeet syntyvät käden käänteessä.

Tulevaisuuden suuri suomalainen pophitti syntyykin todennäköisemmin verkkopalvelujen ja tietokoneen musiikkiohjelmien kanssa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneeltä nörttipojalta tai -tytöltä kuin yrmeä-ilmeiseltä hardrockbändiltä.

Menestyvä hitintekijä saattaa saada vuoden aikana useita kappaleitaan Yhdysvaltain myyntilistan top teniin. Niiden turvin nappaisi helposti jo prosentin osuuden koko suomalaisen musiikkialan vuosivaihdosta.

ilkka.mattila@hs.fi Kirjoittaja on HS:n Nyt-liitteen musiikkitoimittaja.