Suomen valtiollinen valta on vähenemässä. Se muuttaa luonnettaan, valuu pois valtioelimiltä ja hajaantuu moneen suuntaan.

Globaali talous ja yleismaailmalliset voimat määrittävät jo nyt suurta osaa suomalaisten arjesta.

Eurokriisin kauhuskenaariot edustavat uutta aikakautta, jossa erityisesti pienet mutta myös suuret kansallisvaltiot voivat helposti ajautua syviin poliittisiin ja taloudellisiin kriiseihin.

Suomen vallan hämärtyminen globaalien voimien seurauksena on saattanut vaikuttaa suhteellisen kivuttomalta. Odotettavissa on kuitenkin rajuja siirtymiä aikaan, jona Suomi ei enää kykene tuottamaan tuttuja tuntemuksia vallastaan.

Valtion mielekkyys on pitkään perustunut kykyyn näyttää yhtenäiseltä ja itsenäiseltä toimijalta. Karuimmillaan vallan on nähty liittyvän tilanteisiin, joissa valtio pakottaa toisen valtion tekemään jotain tai torjuu tällaisen pakottamisen. Tämä käsitys vallasta nojautuu paljolti valtioiden sotilaalliseen kykyyn.

Suomi on sopeuttamassa puolustusmenojaan, ja sen sotilaallinen valta on pienenemässä. Suomen ulkosuhteet eivät kuitenkaan ole vuosikymmeniin perustuneet pakottavalle valtamallille.

Suomen vallan on nähty juontuvan siitä, miten lähelle eri instituutioiden, kuten EU:n, ytimiä se on päässyt. Vallan on nähty syntyvän tehokkaasta vuorovaikutuksesta kansainvälisten instituutioiden verkostoissa. Esimerkiksi Suomen halu päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi ilmentää tätä käsitystä vallasta.

Rakenteelliset, politiikan ulkopuoliset tekijät muokkaavat myös Suomen vallan luonnetta. Rakenteellisella vallalla viitataan usein ilmastonmuutoksen tai globaalin talouden kaltaisiin maailmanlaajuisiin voimiin. Kaikki toimijat joutuvat sopeutumaan niihin.

Erityisesti globalisoituva rahoitusjärjestelmä on tämänkaltainen voima, jonka armoilla Suomi jo nyt on.

Kansainvälinen talous on siirtämässä valtaa pienvalloilta suurvalloille. Samalla valtiot ovat menettäneet valtaa markkinoille, joiden säätelystä on tullut yhä vaikeampaa. Perinteisen pienen valtion kannalta yhtälö on ankea.

Talouden rakenteiden muutos voidaan jakaa tuotantoon, rahoitukseen ja tietoon.

Teollisuustuotantoa on siirtynyt lännestä Aasiaan ja erityisesti Kiinaan. Samalla monirajaisessa maailmassa yritysten sijainti Suomessa on yhä nimellisempää. Tuotannon siirtyminen lisää rajusti raaka-aineiden ja tavaroiden kuljetusvirtoja. Arktisen merireitin rohkea hyödyntäminen voi tarjota selvää etua.

Rahoituksen rakennetta määrittää maailman keskeisten rahoituslaitosten ja -keskusten sijainti. Finanssijärjestelmä painottuu vielä länteen, vaikka voimakkaita rahoituslähteitä on syntynyt myös Aasiaan.

Suomessa rahoitusmahdollisuuksien keskittyminen on näkynyt maassa sijaitsevien suurten rahoituslaitosten harvenemisena 1990-luvulta lähtien. Tämä kehitys saattaa johtaa rahoituksen saannin vaikeutumiseen äkillisissä kriiseissä. Vähäinen verkostoituminen globaaleihin rahoituslaitoksiin pienentää liiketoiminnan mahdollisuuksia. Eurokriisin aikana tämä on näkynyt Suomea turvaavana puskurina. Tulevaisuuden kriiseissä eristyneisyys vaikeuttaa kuitenkin sopeutumista.

Tiedon tuottaminen vaikuttaa suoraan maiden kykyyn innovoida. Tuotannon muutosta voi tarkastella esimerkiksi tieteellisten opinahjojen paremmuusjärjestyksen perusteella. Aasian nousu näkyy samalla, kun perinteiset läntiset yliopistot pitävät pintansa. Suomalaiset yliopistot ovat sen sijaan menettäneet asemiaan.

Pienen maan valtaan vaikuttaa myös teknologinen muutos. Internet on yhä keskeisempi kanssakäymisen paikka. Sosiaalinen yhteisöllisyys ei enää liity yksittäisiin maihin. Suomikaan ei enää hallitse kansalaisten sosialisaatiota, kuten kahden televisiokanavan aikana.

Internetin omistus on suurelta osin yksityisten monikansallisten teleliikenneyritysten hallussa. Sen sisältöjä eivät tuota valtiot vaan yritykset, yksittäiset ihmiset ja heidän yhteisönsä.

Viimeaikaiset tietoverkoissa käytetyt kyberaseet puolestaan kertovat karua kieltä uuden tekniikan tuottamasta villistä lännestä, jossa Suomen kyvyt ovat hyvin rajallisia.

Harvardin yliopiston professori Joseph Nye on vastannut kybertekniikan haasteeseen lanseeraamalla kybervalta-käsitteen. Kybervalta tarkoittaa vaikuttamista mielikuviin ja käsityksiin uuden tekniikan avulla.

Nyen mukaan valtioiden tulisi ottaa tämä valtamuoto käyttöönsä, jos ne haluavat pysyä merkityksellisinä tekijöinä tulevaisuudessa. Tämä ajattelumalli ei juuri näy suomalaisissa kyberturvallisuuteen liittyvissä kannanotoissa. Niissä tietoliikenteen haasteita pidetään yleisesti uhkina, joita tulisi torjua, eikä mahdollisuuksina, joita voisi hyödyntää.

Suomi on pystynyt vastaamaan maailman muutoksiin ja hankaliin tilanteisiin. Suomen valta on perustunut ketteryyteen, sopeutumiseen ja sitkeyteen. Näitä kykyjä testataan tulevaisuudessa.

Suomen selviytyminen on kiinni päättäväisestä läsnäolosta globaaleissa ja alueellisissa instituutioissa. Suomen tulisi kansainvälistyä tehokkaasti ja vaikuttaa maailmanpolitiikan keskeisillä alueilla, kuten kriisinhallinnassa.

Yhtä tärkeää on turvata maalle tärkeiden kansallisten ja globaalien infrastruktuurien toimivuus sekä taata pääsy tiedon valtatielle ja rahoituksen lähteille.

on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.