Suomessa ylivoimaisesti harrastetuin musiikinlaji on laulaminen. Erilaisia kuoroja on noin 3 000 ja niissä jäseniä lähes 30 000. Laulun suosiosta kertovat esimerkiksi yhteislaulutapahtumat, tv-kilpailut ja karaoket.

Maassamme ei silti ole koskaan toiminut yhtään sellaista päätoimista ammattikuoroa, jolla olisi itsenäinen taiteellinen asema. Kansallisoopperassa on kylläkin ammattikuoro, mutta sen tehtävänä on palvella oopperan tarpeita.

Kuvaavaa on, että vuonna 1908 perustettu Kansalliskuoro koostuu yhä harrastajista. Samoihin aikoihin perustetut muut kansallis-alkuiset laitokset, kuten Kansallisteatteri, toimivat ammattiyhteisöinä.

Meillä on suuri määrä ammattimaisia kulttuurilaitoksia, jotka ovat käynnistyneet huomattavasti pienemmillä harrastajamäärillä. Sellaisia ovat taide- ja muut museot, Kansallisooppera, Kansallisteatteri sekä valtionapua nauttivat noin 40 erilaista ammattiorkesteria, kuten Helsingin kaupunginorkesteri (HKO), Radion sinfoniaorkesteri (RSO) ja Kaartin soittokunta. Lisäksi on kamari-, kansanmusiikki-, lastenmusiikki-, rytmi- ja jazzorkestereita.

Jos Kansallisooppera jätetään pois laskuista, kokopäivätoimisia orkesterimuusikoita ja -toimijoita on arviolta 1 500 miestyövuoden verran. Lisäksi orkestereiden palkkalistoilla on noin 1 500 avustajaa. Karkeasti arvioituna ammattiorkestereiden yhteenlasketut menot asettuvat vuosittain 50–100 miljoonan euron haarukkaan, siinä missä laulajien vastaava summa on pyöreä nolla.

Nykyisin koko maassamme on ainoastaan 70–80 kokopäivätoimista kuoro- ja solistilaulajan vakanssia, kaikki Kansallisoopperassa. Jos saisimme maahamme lisäksi 80 hengen ammattikuoron, orkesterimuusikoita olisi edelleen yli kymmenkertainen määrä ammattilaulajiin verrattuna.

Kuorolaulun eräitä muotoja on harjoitettu Suomessa jo lähes tuhat vuotta. Turun katedraalikoulussa teinit lauloivat lähes ammattimaisesti joka päivä jo 1500-luvulla. Kyseessä oli paitsi tärkeä oppiaine myös tulonlähde. Ammattikuorokysymyksessä ei siis ole tapahtunut minkäänlaista kehitystä viiteensataan vuoteen!

Vuosina 1956–1976 Yleisradion musiikkipäällikkö oli Kai Maasalo, jonka aikana radiossa toimi monenlaisia kuoroja, kuten Radion kamarikuoro. Sen toiminta oli ammattitasoista muttei päätoimisen ammattimaista. Maasalon jälkeen valitut musiikkipäälliköt lakkauttivat kaikki radiokuorot. Niihin käytetyt vaatimattomat rahasummat siirrettiin ilmeisesti RSO:n käyttöön.

Kun pitkän odotuksen jälkeen maahamme saatiin kansainväliset mitat ja akustiset vaatimukset täyttävä Helsingin Musiikkitalo, sille päätettiin perustaa palkaton sinfoniakuoro. Päätöksen teki Musiikkitalon hallitus, jonka jäseniä ovat muun muassa Sibelius-Akatemian rehtori, RSO:n ja HKO:n ylikapellimestarit sekä RSO:n kunniakapellimestari.

Musiikkitalon hallituksen arvovaltainen asema estää kuoronjohtajia ja kansainvälistä nimeäkin saaneita laulajia vastustamasta esitystä palkattomien kuorosta. Erimielisyys voisi muodostua kohtalokkaaksi esteeksi urakehitykselle. Musiikin määrärahojen esittelijöiksi pitäisikin saada myös ammattilaulajia ja -kuoronjohtajia.

Robert Kajanus perusti vuonna 1882 HKO:n, jonka Helsingin kaupunki kunnallisti vuonna 1914. Yli sadan vuoden aikana on tullut ja mennyt lukuisia lamoja, mutta HKO:n asemaa ne eivät ole horjuttaneet. Euron kriisi tai taantuma ei siis saa olla peruste minkään kulttuurimuodon loputtomaan syrjintään. Jos tahtoa on, rahaa kyllä riittää.

RSO taas perustettiin vuonna 1927 valtion varoilla. Tätä mallia tulisi soveltaa myös kansallisen ammattikuoron perustamiseen. Monissa Pohjois-Euroopan maissa ja niiden radioissa toimii ammattikuoroja, jopa köyhiksi luonnehdituissa Baltian maissa.

Kansalliskuorolle ei tarvitsisi edes rakentaa uusia seiniä. Sopivia tiloja on maassamme satamäärin.

Kuorolle riittäisi töitä lähes loputtomasti: konsertoivana kuorona, radio- ja tv-kuorona, eri orkestereiden sinfoniakuorona, Savonlinnan oopperajuhlien kuorona, valtiollisena edustuskuorona . . . Jos kuoro olisi riittävän kokoinen, se voisi toimia myös erilaisissa pienemmissä kokoonpanoissa, kuten mies- ja naiskuorona sekä pienyhtyeinä.

Sopiva tavoite kansallisen kuoron saamiseksi toimintavalmiuteen olisi Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi 2017.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva laulunlehtori ja oopperalaulaja.