Ahneus on poltinmerkki, joka on viime aikoina piirretty yhä useampien talouselämän päättäjien otsaan.

Vallatkaa Wall Street -liike on syyttänyt finanssisektorin edustajia ahneudesta. Sama laatusana on liitetty yritysjohtajiin, jotka ovat saaneet merkittäviä taloudellisia etuja siitäkin huolimatta, että heidän johtamallaan yrityksellä menee huonosti.

Ahneus nousi myös presidentinvaalien teemaksi, kun uusi tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi mission ahneutta vastaan.

Harva tietää, että ahneuden käsitteellä on pitkä historia kristillisen opin vaiheissa. Paavi Gregorius Suuri (n. 540–604) laati virkakautenaan seitsemän kuolemansynnin luettelon, jonka enkeliopettaja Tuomas Akvinolainen (1225–1274) täydensi teologiseksi kokonaisuudeksi.

Tuomaksen aikana ahneus oli erityisen ajankohtainen keskustelunaihe, sillä Venetsiassa ja Lombardiassa rahoitusmarkkinat kukoistivat ennennäkemättömällä tavalla. Alueen pankkiirit eivät tiettävästi olleet otteissaan erityisen hellämielisiä. Tuomaksen jälkeen seitsemän kuolemansyntiä liitettiin katolisen kirkon katekismukseen, jossa luettelo on vielä nykyäänkin.

Tuomaksen syntiluettelossa kaikki saivat osansa. Kateus oli köyhien, viha hallitsijoiden, henkinen laiskuus pappien ja muiden oppineiden sekä ahneus kauppiaiden ja talouselämän päättäjien synti. Kuolemansynnit olivat vakavia, koska ne rikkoivat ihmisen suhteen Jumalaan ja vahingoittivat ihmisen itsekunnioitusta.

Syntiluetteloa on ajan mittaan täydennetty. Arkkipiispa Giafranco Girottin vastikään laatimassa luettelossa suurimmat kuolemansynnit ovat ympäristön saastuttaminen ja ylenpalttisen vaurauden kerääminen.

Kuolemansyntien tuijottamista tärkeämpiä ovat kuitenkin syntien vastakohtina olevat hyveet. Tuomas Akvinolainen pitää ahneuden vastakohtana viisautta. Kilpailu ja oman edun tavoittelu ovat hyväksyttäviä, jos niitä ohjaa viisaus.

Tuomaksen käsitys viisaudesta on vivahteikas. Viisautta ei ole vain intellektuaalinen toiminta vaan myös sellainen viisaus, joka auttaa ihmistä asettumaan toisen asemaan. Tällainen intellektuaalinen ja hengellinen viisaus varjelee ihmistä ajautumasta ahneuteen.

Kuolemansynnit kuuluvat myös luterilaiseen ajatteluun. Lääke ahneutta vastaan on luterilaisuudessa lähes sama kuin katolisuudessa.

Luterilaisille tärkeä kultainen sääntö korostaa, että ihmisyyden keskeinen tunnusmerkki on kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Kun kultainen sääntö ohjaa taloutta, yrittäjät ja talouselämän johtajat varjeltuvat ahneudelta ja pelastavat sekä jumalasuhteensa että itsekunnioituksensa.

Kristillisten kirkkojen mukaan ihmisyyteen kuuluu sekä kilpailu että sitä rajoittava eettinen tietoisuus. Sopii kysyä, onko nykyisen talouskeskustelun ihmiskuva yksipuolinen.

Kapitalismin antropologian perusteet loi John Stuart Mill 1800-luvun alussa. Siitä lähtien tätä ihmiskuvaa on toistettu sekä tutkimuksissa että erityisesti taloudellisessa toiminnassa.

Millin avaamassa perinteessä lähtökohtana on "rationaalinen taloudellinen ihminen", joka pyrkii maksimoimaan omat etunsa. "Rationaalinen ihminen" on viimeinen vaihe utilitarismiin pohjautuvassa vanhassa perinteessä, jossa ihmisen omanvoitonpyynti ohjaa valintoja ja toimintaa.

Talousteoreetikot ovat arvostelleet talouskeskustelun kapeaa ja vivahteetonta ihmiskuvaa. Parempaa ei kuitenkaan ole jostakin syystä esitetty. Tämä johtunee siitä, että suoraviivaista ihmiskuvaa on helppo soveltaa matemaattisiin malleihin.

Toinen syy on, että häikäilemätön omanvoitonpyynti on monien mielestä ainoa keino menestyä markkinoiden vapaapainissa. Tämä peruste on kuitenkin viime aikoina alkanut horjua, sillä häikäilemättömyydestä ja kovuudesta on tulossa riski yritysten maineelle.

Enää ei riitä, että toimii lain mukaan. Riski realisoituu myös silloin kun muutoin laillinen toiminta näyttää moraalisesti moitittavalta.

Kirkot ovat hyväksyneet sen, että taloudessa on omat lainalaisuutensa ja logiikkansa. Toisaalta kristilliset kirkot ja muut uskonnot ovat arvostelleet markkinataloutta ihmiskuvan ohuudesta ja yksipuolisuudesta.

Ihminen ei ole vain itsekäs ja omaa etua tavoitteleva olento. Ihmisellä on myös tarve asettua toisen ihmisen asemaan ja toimia niin, ettei vahingoita toisia. Tämä sääntö, joka on keskeinen kaikissa maailmanuskonnoissa, toimii myös markkinoilla.

Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius toi aikoinaan Suomeen taloudellisen liberalismin. Hän kannatti yrittäjän vapautta ja vapaakauppaa mutta arvosteli yläluokan etuoikeuksia ja vallassa olevien myssyjen eettisesti moitittavaa toimintaa. Chydenius puolusti työläisten oikeuksia ja kehotti työnantajia kantamaan vastuuta työoloista.

Chydeniuksen näkemykset poikkeavat olennaisesti talouden nykyretoriikasta. Suomalaisten keskustelijoiden olisi ehkä syytä tutustua nykyistä tarkemmin liberalismin uranuurtajan ajatteluun.