Perussuomalaisilla menee taas vaihteeksi hyvin muutaman kuukauden alavireen jälkeen, ainakin Taloustutkimuksen Ylelle tekemän mielipidemittauksen perusteella. Perussuomalaiset ovat taas nousseet suosituimmaksi oppositiopuolueeksi ohi keskustan.

Puolueen kannatusta nostaa tietenkin pitkittyvä ja paheneva euromaiden velkakriisi. Puheenjohtaja Timo Soinin ei tarvitse paljon muuta tehdä kuin toistella vanhoja hokemiaan. Ja välillä muistuttaa, mitä hän sanoi euron kriisistä jo aikoja sitten. Täytyy myöntää, että Soini on ennustuksissaan ollut toistaiseksi valitettavan oikeassa.

Soini tekisi nyt viisaasti, jos hän saisi taottua muulle puolueelleen, että olkaa te nyt kuntavaaleihin asti hiljaa, ettette menisi ryssimään vaaleja. Kaikki muut perussuomalaiset kuin Soini kun tuppaavat pääsemään julkisuuteen vähemmän mairittelevassa valossa ja kaikella muulla kuin poliittisilla kommenteilla.

Soini saa lisäksi pyytämättä apua kansainvälisiltä kentiltä, viimeksi Italian virkamieshallituksen pääministeriltä Mario Montilta, joka meni saksalaisen aikakauslehden Der Spiegelin haastattelussa sekä haukkumaan Suomen EU-neuvottelukykyjä että esittämään lievästi sanottuna omituisen näkemyksensä parlamentaarisesta demokratiasta, siis kansanvallasta.

Soini kiittikin Montia: taas tuli prosenttiyksikkö lisää kannatusta (IL 8. 8.).

Soini aikoo selvästi ratsastaa kuntavaaleihin EU-teemalla, vaikka EU:lla ja kunnanvaltuustoilla ei pitäisi olla mitään tekemistä keskenään.

Kesällä Soini keksi ehdottaa, että kuntavaalien yhteydessä järjestettäisiin kansanäänestys euroalueeseen kuulumisesta. Tuskin hän oli ehdotuksessa tosissaan mutta sai luotua mielikuvan, että kuntavaalit ovat samalla epävirallinen kansanäänestys euroalueen jäsenyydestä.

Aivan sama mitkä vaalit ovat meneillään, kansa äänestää siitä, mikä mielessä on päällimmäisenä. Kuntavaaleista on siis hyvää vauhtia tulossa äänestys siitä, onko hallituksen linja euromaiden tukemiseen oikea vai onko Soinin linja kenties oikeampi. Suunnilleen kaikissa vaaleissa äänestetään siitä, tykätäänkö hallituksesta vai ei.

Kesän aikana Soini on herättänyt pelkoa ja kauhua kotimaan pelikenttien lisäksi myös maailmalla.

Kuluneella viikolla samainen Der Spiegel luki Soinin Euroopan kymmenen vaarallisimman poliitikon joukkoon. Soini pääsi samaan seuraan muun muassa Italian entisen pääministerin Silvio Berlusconin ja Ranskan äärioikeistolaista puoluetta johtavan Marine Le Penin kanssa.

Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta. Heinäkuussa yhdysvaltalainen talouslehti Business Insider nosti Soinin maailmantaloudelle vaarallisimpien ihmisten listalla sijalle seitsemän, Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin väliin. Samaisella listalla kärjessä komeilevat Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti François Hollande.

Hetkinen. Siis viiden miljoonan ihmisen kansakunnan oppositiopuolueen puheenjohtaja on Euroopan ja maailman taloudelle vaarallisimpia ihmisiä? Onkohan suhteellisuudentaju nyt jollakulla pettänyt.

Soinia on oikeastaan syytä onnitella saavutuksesta. Soini on maailmalla tunnetumpi kuin presidentti Sauli Niinistö, joka sentään perustuslain mukaan johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, siis kansainvälisiä suhteita.

Perussuomalaisten puheenjohtajan vaarallisuuden voi ymmärtää vain monipolvisen ketjun kautta. Ankaran eurokriittinen Soini saa hallituksen varomaan liikkeitään euron pelastamisoperaatiossa. Tämä koskee varsinkin demareita, joilta Soini on vienyt sankoin joukoin äänestäjiä. Niinpä hallituksen – eli Suomen – eurolinja on paljon kriittisempi ja varovaisempi kuin jos perussuomalaiset olisivat yhä noin neljän prosentin puolue, kuten vielä vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Suomen varovaisesta ja kriittisestä linjasta taas johtuu, että EU:n tasolla eurokriisin hoito on paljon hankalampaa kuin jos Suomi olisi yhä EU:n mallioppilas. Siksi eurokriisi jatkuu vaan.

Näin siis teoriassa. Ehkä olisi kuitenkin aiheellista rauhoitella muuta maailmaa: ei Soini sentään ihan niin vaarallinen ole. Vaarallinen hän on korkeintaan muille Suomen puolueille.

juha.akkanen@hs.fi Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.