Hel­sin­gin yli­opis­to ja Hel­sin­gin Sa­no­mat ovat koon­neet run­saan kah­den vuo­den ai­ka­na ih­mi­siä Vox-ta­pah­tu­maan jo kym­me­nen ker­taa, vii­mek­si kes­ki­viik­ko­na. Yli­opis­ton juh­la­sa­li oli taas mu­ka­vas­ti täy­si.

Täl­lä ker­taa tee­ma­na oli rak­kaus, jo­ta lä­hes­tyt­tiin eri nä­kö­kul­mis­ta.

Pu­hu­ji­na oli­vat kans­le­ri Ilk­ka Nii­ni­luo­to, pro­fes­so­ri Min­na Huo­ti­lai­nen, tut­ki­ja Pet­ri Num­mi, toi­mit­ta­ja Su­vi Aho­la, joh­ta­ja, toh­to­ri He­li Vaa­ra­nen ja mi­nä.

Kuu­lim­me muun muas­sa, mik­si rak­kaus on so­kea ja mik­si sym­met­ri­set mie­het ovat epä­sym­met­ri­siä us­kot­to­mam­pia. Opim­me muun muas­sa, et­tä iso­äi­din lä­hel­lä asu­val­la lap­sel­la on enem­män jäl­ke­läi­siä kuin kau­ka­na asu­val­la ja et­tä rak­kau­den par­hai­ta ys­tä­viä ovat re­hel­li­syys ja sel­vä­nä­köi­syys.

Ko­ko il­ta ja aiem­mat­kin Vo­xit ovat kat­sot­ta­vis­sa osoit­tees­sa www.hs.fi/vox.

Oma tee­ma­ni oli rak­kaus jour­na­lis­miin. Yri­tin poh­tia, mi­tä oi­keas­taan ra­kas­taa, kun ra­kas­taa jour­na­lis­mia.

Jour­na­lis­mi on asioi­den sel­vit­tä­mis­tä, jä­sen­tä­mis­tä ja ra­por­toi­mis­ta lu­ki­joil­le, kat­so­jil­le ja kuu­li­joil­le toi­mi­tuk­sen par­haan ym­mär­ryk­sen ja par­haan saa­ta­vil­la ole­van tie­don mu­kai­ses­ti. Se on maail­man ta­pah­tu­mien aja­tel­tua avaa­mis­ta.

Kun ra­kas­taa jour­na­lis­mia, ra­kas­taa ai­na­kin to­tuut­ta. To­tuu­den et­si­mi­nen on jour­na­lis­tin en­sim­mäi­nen teh­tä­vä ja vel­vol­li­suus. Pi­tää sel­vit­tää ja kai­vaa, ky­syä ja et­siä si­tä, mi­tä on oi­keas­ti ta­pah­tu­nut ja mi­tä on oi­keas­ti sa­not­tu ja teh­ty ja mik­si.

Sa­mal­la pi­tää tun­nus­taa, et­tä täy­del­li­nen to­tuus on kuin saa­vut­ta­ma­ton rak­kaus. Ku­va jää ai­na va­jaak­si. Sil­ti jour­na­lis­tin teh­tä­vä on kai­kin hy­vän jour­na­lis­min kei­noin ta­voi­tel­la to­tuut­ta.

Pi­tää ra­kas­taa myös nöy­ryyt­tä. Jour­na­lis­tin työs­sä nöy­ryys on yh­tä olen­nai­nen läh­tö­koh­ta kuin sen tun­nus­ta­mi­nen, et­tä täy­del­li­nen to­tuus on saa­vut­ta­ma­ton.

Jos jour­na­lis­tin työs­sä ei ole nöy­rä, tor­juu hel­pos­ti nii­tä tie­to­ja ja nä­kö­kul­mia, jot­ka hor­jut­ta­vat omaa to­tuus­kä­si­tys­tä.

Ter­ve nöy­ryys on kriit­ti­syy­den pe­rus­ta. Pi­tää tun­nis­taa omat ole­tuk­sen­sa ja läh­tö­koh­tan­sa. Pi­tää myös us­kal­taa ky­syä tyh­miä se­kä kuun­nel­la eri ta­val­la ajat­te­le­via ja an­taa heil­le ti­laa. On us­kal­let­ta­va ih­me­tel­lä.

To­tuut­ta ra­kas­ta­va sie­tää rii­ta­soin­tu­ja ja nä­ke­my­se­ro­ja, kos­ka ko­vin har­vaan asiaan on vain yk­si oi­kea vas­taus, yk­si to­tuus.

Rak­kaus jour­na­lis­miin on myös rak­kaut­ta ih­mi­seen. Jour­na­lis­mi on sit­ten­kin poh­jim­mil­taan maail­man pa­ran­ta­mis­ta. Si­tä har­joi­te­taan, jot­ta tie­täi­sim­me asiois­ta, ym­mär­täi­sim­me nii­tä ja voi­sim­me vai­kut­taa nii­den kul­kuun – pi­tää maail­man hen­gis­sä myös tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le.

Lä­hes jo­kai­nen sa­no­ma­leh­ti – myös He­sa­rin edel­tä­jä Päi­vä­leh­ti lä­hes päi­väl­leen 123 ­vuot­ta sit­ten – on pe­rus­tet­tu muut­ta­maan maail­maa.

Päi­vä­leh­ti ha­lu­si pa­ran­taa suo­ma­lais­ten ase­maa, puo­lus­taa suo­men kiel­tä, va­paut­ta, ta­sa-ar­voa ja edis­tys­tä se­kä ava­ta ik­ku­noi­ta ete­lään ja län­teen Ve­nä­jän hal­lit­se­mas­sa Suo­mes­sa. Läh­tö­koh­ta­na oli kä­si­tys ih­mi­ses­tä, ai­nut­laa­tui­ses­ta ih­mi­sen ar­vos­ta, jo­ka kuu­luu jo­kai­sel­le ja­ka­mat­to­ma­na.

Myös roh­keu­den ra­kas­ta­mi­nen on tär­keää. Jour­na­lis­miin kuu­luu ris­kin­ot­to ja epä­mu­ka­vuus­alueil­la ole­mi­nen. Pi­tää tart­tua ai­hei­siin, jot­ka ovat vie­rai­ta ja jos­kus myös vas­ten­mie­li­siä.

Pi­tää koh­da­ta ti­lan­tei­ta, jois­sa jour­na­lis­te­ja ei kai­va­ta. Pi­tää us­kal­taa kir­joit­taa, vaik­ka kir­joi­tuk­sen vai­ku­tuk­set voi­vat ol­la va­vah­dut­ta­via. Pi­tää hy­väk­syä vir­heet. Pi­tää us­kal­taa tun­nus­taa ja kor­ja­ta ne. Pi­tää tul­la alueil­le, jot­ka ovat jos­kus vaa­ral­li­sia­kin.

Toi­mit­ta­jan am­mat­ti ei ole vail­la vaa­ro­ja. Tä­nä vuon­na työ­teh­tä­vis­sä on kuol­lut Kan­sain­vä­li­sen leh­dis­tö­ins­ti­tuu­tin mu­kaan 111 toi­mit­ta­jaa. Heis­tä 36 on me­net­tä­nyt hen­ken­sä työs­ken­nel­les­sään Syy­rias­sa.

Ko­ko 2000-lu­vul­la työ­teh­tä­vis­sä on kuol­lut 1 111 jour­na­lis­tia. Hei­dän omai­sen­sa jou­tu­vat ky­sy­mään, oli­ko rak­kaus jour­na­lis­miin kai­ken – myös oman elä­män ja lä­heis­ten su­run ja kai­pauk­sen – ar­vois­ta.

Toi­mit­ta­ja ra­kas­taa myös va­paut­ta. Jour­na­lis­mi kas­vaa il­mai­sun- ja sa­nan­va­pau­des­ta. Hy­vää jour­na­lis­mia ei ole il­man sa­no­mi­sen ja ajat­te­le­mi­sen va­paut­ta. Sik­si jour­na­lis­teil­le on tär­keää vaa­lia sa­nan­va­paut­ta ja kamp­pail­la sen puo­les­ta eri puo­lil­la maail­maa.

Olen­nais­ta on rak­kaus sa­noi­hin ja ku­viin. Sa­nat ja ku­vat – myös liik­ku­vat – ovat jour­na­lis­min ra­ken­nus­pui­ta. Niil­lä ajat­te­lem­me, niil­lä ker­rom­me ja niis­tä ra­ken­nam­me leh­tem­me, verk­ko­pal­ve­lum­me ja uu­ti­sem­me.

Sa­nois­sa ja ku­vis­sa on se­kin jän­nit­tä­vyys, et­tä ne koe­taan niin eri ta­voin. Yk­si jut­tu voi kos­ket­taa yh­tä mut­ta tun­tua toi­ses­ta tar­peet­to­mal­ta. Yk­si ku­va pu­hut­te­lee jo­ta­ku­ta, mut­ta toi­nen pi­tää si­tä ar­vot­to­ma­na. Sik­si­kin jour­na­lis­mi on kieh­to­vaa ja haas­ta­vaa.

Rak­kaus kir­jal­li­suu­teen on vah­vaa su­kua jour­na­lis­min rak­kau­del­le.

Kir­jai­li­ja Mi­ka Wal­ta­ri kir­joit­ti ai­ka­naan tuo­ree­na aka­tee­mik­ko­na Par­nas­soon "Kir­jeen nuo­ril­le kir­jai­li­joil­le". Kir­jeen aja­tuk­set so­pi­vat myös jour­na­lis­til­le.

"Ä­lä tyy­dy pie­niin ai­hei­siin. Kir­jal­lis­ta nä­per­te­lyä meil­lä on ihan kyl­lik­si. – – Tar­tu si­nä mou­ka­riin ja tao omaa ai­kaa­si kuin heh­ku­vaa rau­taa. Älä pel­kää suu­ria ai­hei­ta, sil­lä ih­mi­nen kas­vaa työn­sä mu­ka­na. Ole roh­kea. Si­nul­la täy­tyy ol­la us­kal­lus­ta myös epäon­nis­tua. – – En­nen kaik­kea, älä ma­sen­nu, älä kat­ke­roi­du, älä kos­kaan vi­haa ih­mis­tä."

mikael.pentikainen@hs.fi | Kir­joit­ta­ja on HS:n vas­taa­va pää­toi­mit­ta­ja.