Helsingin Sanomain säätiön yliasiamies Heleena Savela kysyi kolumnissaan (HS 1. 7.), pelkäävätkö media-alalle tulevat tutkijat, että virat menevät sivu suun ulkomailla ollessa. Maisterin tutkinnon Kalifornian yliopistossa (UCLA) suorittaneena sanoisin, että pelkäävät – ja syystäkin.

Olemme muutaman muun tutkintonsa ulkomailla suorittaneen suomalaisen kanssa huomanneet, että Suomesta töitä hakiessa ulkomainen tutkinto on useimmiten vain miinusta. Eräs ystäväni on ollut 25 vuotta opettajana Suomessa samassa ammatillisessa opinahjossa. Hänet piti viime vuonna virallistaa lehtoriksi, mutta lomakkeiden täytössä kävi ilmi, että ystäväni tutkinto on ruotsalaisesta yliopistosta. Lehtorin virka jäi saamatta.

Ulkosuomalaisten keskustelupalstoilla kirjoitetaan usein, että paluumuutto Suomeen kiinnostaisi mutta liian pitkä opinto- ja työura ulkomailla torppaa työnhakuprosessin. Usein ei pääse edes haastatteluun.

Hyvä veli -verkosto ja oikeisiin piireihin pääsy ovat Suomessa äärettömän tärkeitä. En uskalla edes ajatella, miten vaikeaa työnhaku on Suomessa ulkomaalaisille, kun pitkään ulkomailla asuneille suomalaisillekin se on puolimahdotonta.