Yhdysvaltain suuret puoluekokoukset noudattavat vakiintunutta mahtipontista kaavaa, joka toistuu neljän vuoden välein.

Taivaalta sataa ilmapalloja, serpentiiniä ja paperisilppua. Republikaanit ja demokraatit siivittävät presidenttiehdokkaansa kampanjan loppusuoralle ylitsevuotavilla ylistyspuheilla. Ehdokkaiden omien puheiden saamat suosionosoitukset ovat hurmioituneita. Riehan tarkoituksena on luoda kampanjahenkeä mutta ennen kaikkea vaikuttaa äänestäjiin.

Tänä vuonna puoluekokouksilla saattoi kuitenkin olla kokoonsa nähden aika vähän vaikutusta kannatuslukuihin. Se olisi huonompi uutinen republikaanien ehdokkaalle Mitt Romneylle kuin demokraattien ehdokkaana toiselle presidenttikaudelle pyrkivälle Barack Obamalle. Obama on ollut pienehkössä mutta sitkeässä johdossa useimmissa vaa'ankieliksi arvioiduissa osavaltioissa.

Viime viikolla Floridassa pidetyllä republikaanien puoluekokouksella ja Romneyn huolellisesti hiotulla päätöspuheella ei ollut mielipidemittauksissa näkyvää vaikutusta Romneyn ja hänen varapresidentikseen ehdolla olevan Paul Ryanin kannatukseen.

T orstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaa oli Obaman vuoro, kun hän puhui demokraattien Pohjois-Carolinassa järjestämän puoluekokouksen päätteeksi.

Obaman puheelle saattoi olla jopa eduksi, että järjestäjät joutuivat poikkeuksellisesti luopumaan ilmapalloista siirtäessään tilaisuuden lyhyellä varoitusajalla huonon sään vuoksi stadionilta sisähalliin. Puheen sävy oli Obamalle poikkeuksellisen koruton. Selvänä vastapainona Romneylle hän puhui melko yksityiskohtaisesti Yhdysvaltain ongelmista ja mainitsi nimeltä Afganistanin hankalan sodan.

Obama kertoi äänestäjille, että ongelmat voidaan kuitenkin ratkaista ja viat korjata, mutta siihen tarvitaan aikaa, eikä siitä tule helppoa. Vaaleissa on hänen mukaansa vastakkain "kaksi syvällisesti erilaista näkemystä tulevaisuudesta".

Toisin kuin Romneyn, Obaman ei tarvinnut todistella inhimillisyyttään vaan hänen piti vakuuttaa äänestäjät kyvystään ratkoa Yhdysvaltain talousongelmia.

Neljän poikkeuksellisen vaikean presidenttivuoden jälkeen Obama ei voi menestyä maalailemalla samanlaisia kaunopuheisia unelmia, jotka vauhdittivat hänen valintaansa ensimmäiselle presidenttikaudelle. Kyse on kuitenkin tasapainoilusta. Puheessaan Obama pyrki myös elvyttämään asemaansa arvojen ja unelmien tulkkina. Se on edelleen yksi hänen kannatuksensa perusteista, eikä hänellä ole varaa menettää yhtäkään kannattajaryhmäänsä.

Kampanjoinnista ennen vaalipäivää 6. marraskuuta tulee kovaa. Obaman johto on yllättävän niukka siihen nähden, että Romneya on pidetty heikkona ehdokkaana, vähiten huonona republikaanien vaihtoehdoista.

Se, että kannatusluvut vaihtelevat hyvin vähän eikä puoluekokouksillakaan ole niihin juuri vaikutusta, kertoo Yhdysvaltain politiikan polarisaatiosta. Osa äänestäjistä ei kannata Obamaa missään oloissa, osa kaikissa oloissa. Puoluekokoukset ja loppukampanja ovatkin kamppailua niistä äänestäjistä, joille jompikumpi ehdokas voisi kelvata joissakin oloissa.