Lähes viikoittain saamme kuulla koskettavia uutisia massairtisanomisista ja tuotannon uudelleenjärjestelyistä. Ennen juhannusta Nokia ilmoitti 3 700 työsuhteen päättämisestä. Tätä uutista täydensi FNsteelin Koverharin ja Taalintehtaan useita satoja työpaikkoja koskeva konkurssi-ilmoitus.

Asianosaisille työntekijöille tämä on äärimmäisen raskasta. Samalla Suomen viennin kivijalat, metsä-, teknologia- ja ict-sektori, ovat suuren murroksen keskellä. Murros synnyttää tuskaa, mutta samalla se luo mahdollisuuksia uuteen.

Tuotantorakenteen ja työmarkkinoiden rakennemuutos ei ole uusi asia. Viidenkymmenen viime vuoden aikana olemme kokeneet suuria ja dramaattisia rakennemuutoksia: maatalousyhteiskunnan muuttumisen teollisuusyhteiskunnaksi, tekstiiliteollisuuden nousun ja tuhon sekä metsä-, metalli- ja konepajateollisuuden muutokset.

Myöskään julkinen sektori ei säästy enää rakennemuutoksilta, kuten esimerkiksi varuskuntien lakkauttamiset ja edessä oleva kuntakentän muutos osoittavat.

Erityisesti sijainnista riippumattomat teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet ja palvelualojen paikkaan sidotut työpaikat lisääntyneet. On muistettava, että ilman teollista toimintaa ei olisi teollisuuteen kiinteästi liittyviä palvelutyöpaikkoja. Kehitys johtaa myös siihen, että vahvasti naisvaltaisten alojen työpaikat lisääntyvät ja perinteisesti miesvaltaisten alojen työpaikat vähenevät.

Työttömyys miehistyy. Nuorten miesten riski syrjäytyä koulutuksesta ja työstä on kasvanut. Naiset ovat koulutetumpia, ja heidän halukkuutensa työuran aikaiseen kouluttautumiseen on vankempi. Jyrkkää jakoa miesten ja naisten työmarkkinoihin on kyettävä loiventamaan.

Jatkuva rakennemuutos näkyy myös työpaikoilla työtehtävien ja työn organisoinnin jatkuvina muutoksina. Äkilliset suuret irtisanomiset ovat vain jäävuoren huippu.

Joka vuosi Suomessa alkaa ja päättyy noin 850 000–900 000 työttömyysjaksoa. Joka päivä syntyy ja häviää keskimäärin 400 työpaikkaa. Työntekijän kannalta tämä tarkoittaa, että työuran aikana työn sisältö muuttuu ja työpaikkaa tai ammattia on vaihdettava keskimäärin kolmesta viiteen kertaa.

Tässä muutoksessa mukana pysymiseksi tarvitaan jatkuvaa työssä tapahtuvaa osaamisen vahvistamista. Esimerkiksi Salossa viime talvena irtisanotuista noin tuhannesta ihmisestä yli puolet on lähtenyt etsimään uutta koulutus- ja työpolkua.

Ilman elinkeinorakenteen jatkuvaa muutosta Suomi olisi taantunut niin taloudeltaan kuin hyvinvoinniltaan varsin vaatimattomaksi kansakunnaksi. Meidän ei siis pidä vastustaa rakennemuutosta – se on välttämätön. Meidän on kuitenkin ennakoitava ja poistettava siihen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia sekä varmistettava mahdollisimman nopea siirtyminen työstä ja ammatista toiseen.

Äkillisten rakennemuutosten hoitamiseen luodulla mallilla on saatu syntymään uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja irtisanotuille. Toimenpiteet käynnistetään heti tilannearvion jälkeen ministeriön, paikallisten toimijoiden ja yritysten yhteistyönä. Tässä muutoksessa korostuu myös yritysten yhteiskuntavastuun merkitys. Muutosturvan avulla on voitu tukea irtisanottujen työllistymistä uusiin työpaikkoihin. Malli on herättänyt laajaa kansainvälistä mielenkiintoa.

Tähänastisista hyvistä tuloksista huolimatta meidän on uudistettava toimintatapojamme. On laadittava ennakoivia alueellisia ja paikallisia valmiussuunnitelmia. Elinkeinorakennetta ja yritystoimintaa on uudistettava pitkäjänteisesti, ja samalla on tuettava kasvuhakuista pk-sektoria.

Tehokkailla työvoimapalveluilla on turvattava nopea työstä työhön siirtyminen. Tavoitteenamme on, että vuoteen 2016 mennessä keskimääräinen työttömyyden kesto lyhenisi nykyisestä 14 viikosta 12 viikkoon. Yhden päivän lyhennys keskimääräiseen työttömyyteen tuo yli 20 miljoonaa euroa säästöä työttömyysmenoihin.

Meillä on merkittäviä edellytyksiä lisätä työvoiman tarjontaa ja parantaa erityisesti nuorten, osatyökykyisten ja maahan muuttaneiden työllisyyttä.

Ammatillisen liikkuvuuden ohella on lisättävä mahdollisuuksia alueelliseen liikkuvuuteen. Kasvukeskuksiin tarvitaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, toimivaa päivähoitoa ja sujuvaa julkista liikennettä. Pendelöinnin hinta on pidettävä kohtuullisena, ja myös etätyön tekemistä on edistettävä.

Valtioneuvosto teki toukokuun lopussa periaatepäätöksen työmarkkinoiden toimivuuden ja työvoiman tarjonnan turvaamiseksi. Päätös valmisteltiin ja toteutetaan eri ministeriöiden, kuntakentän ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyönä. Se muodostaa yhteisen työpoliittisen toimintaohjelman, jolla hallitaan rakennemuutosta tulevaisuudessa niin työmarkkinoilla kuin työelämässäkin.

Päätöksen osana hyväksyttiin työelämästrategia, jonka jalkauttaminen työelämän arkeen aloitetaan jo syksyllä. Sen tavoitteena on tehdä Suomen työelämästä vuoteen 2020 mennessä Euroopan parasta. On osattava yhdistää kaksi asiaa: työn tuottavuuden parantaminen ja työhyvinvoinnin lisääminen.

Tulevaisuuden tuottavuuden ja kasvun ajurit löytyvät työelämän kehittämisestä: työrakenteista, osaamisesta ja luovuudesta työssä. Muutosten nykyistä parempi ennakointi, työtekijöiden osaamisen jatkuva parantaminen ja työelämän kehittäminen ovat kulmakivet tässä uudessa kolmikantaisessa rakennemuutoksen hallinnassa.

Suomen vahvuuksia on ollut selviäminen yli murrosten. Hyviä esimerkkejä luottamukseen perustuvasta yhteistyöstä ovat raamisopimus, työurasopimus ja valmisteilla oleva uusi laki osaamisen kehittämisestä työelämässä. Uuden työpolitiikan kantava voima on yhteistyö kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

Kirjoittaja on työministeri.