Neljä vuotta sitten Barack Obama kiersi Euroopassa presidentinvaalikampanjansa aikana ja keräsi valtavia ihailijajoukkoja minne menikin. Kyselyissä hän oli paljon suositumpi kuin isäntämaiden omat johtajat.

Tällä viikolla Euroopassa kävi taas yhdysvaltalainen presidenttiehdokas, mutta tunnelma oli eri planeetalta. Obaman vastaehdokkaaksi marraskuussa asettuva republikaani Mitt Romney sai parhaassakin tapauksessa haalean vastaanoton käydessään Britanniassa, Israelissa ja Puolassa.

Eroa kahden vierailun välillä voi selittää henkilöillä ja suurilla muutoksilla, joita on mahtunut neljään vuoteen. Kriisien keskellä on vaikea lietsoa hurmosta.

Johtopäätöksiä kannattaa kuitenkin tehdä varoen. Obaman suosio Euroopassa neljä vuotta sitten tuskin ratkaisi hänen vaalivoittoaan, vaikka loikin hyvän alkutunnelman suhteille. Useimpia Romneyn kannattajia eivät eurooppalaisten mielipiteet voisi vähemmän kiinnostaa.

Lopulta Romneyn vierailu hieman yllättäen korosti Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatkuvuutta. Vaalitulos muuttaa ulkopolitiikkaa vähemmän kuin kampanjapuheista voisi päätellä. Obaman puheet olivat idealistisempia kuin hänen ulkopolitiikkansa on ollut. Romney joutui jo matkansa aikana pehmentämään kiivasta nationalismia, jolla hän on kosiskellut republikaanien oikeistosiipeä.

Matkan lähtökohdat olivat kieltämättä hankalat. Romney on säännöllisesti käyttänyt Eurooppaa esimerkkinä sosialismista, jolta hän haluaa pelastaa Yhdysvallat. Hän on haukkunut Obaman suhteita Israeliin heikoiksi sanomatta, miten niitä pitäisi muuttaa.

Romneyn kiertueen saama julkisuus johtui enemmän kömmähdyksistä kuin linjauksista. Sotkuista saattoi päätellä, että Romneylla on kokemattomia avustajia ja taipumusta virheisiin, joihin hänellä ei ole varaa kolmen viimeisen kampanjakuukauden aikana.

Eniten hupia vierailusta saatiin irti Britanniassa. Salt Lake Cityn talviolympialaiset aikanaan järjestänyt Romney arvosteli meneillään olevien Lontoon olympialaisten järjestelyjä.

"Kuka hänet kutsui?" reagoi Daily Mail otsikossaan. Se oli piinallista, kun vierailuohjelman yhtenä tarkoituksena oli korostaa suhteita sellaisiin liittolaismaihin, joista Yhdysvaltain konservatiivit pitävät.

Israelissa Romneyn läheinen avustaja tuki Israelin oikeutta iskeä yksipuolisesti Iranin ydinkohteisiin niin ehdottomasti, että se lähenteli yllytystä.

Romney korjasi lausuntoa tueksi Israelin oikeudelle puolustaa itseään. Hänen oli myös pakko sanoa ääneen se, mikä hänen olisi kannattanut sanoa heti matkansa aluksi: vaalikampanjassa ei tehdä Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa sen omien rajojen ulkopuolella.

Tarkkaan ottaen Romney teki ulkopolitiikalla Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, mutta silläkin oli ulkopoliittinen hintansa. Hän suututti kunnolla palestiinalaiset pyrkiessään miellyttämään konservatiivisia juutalaisäänestäjiä, jotka tukivat häntä muutenkin. On vaikea nähdä kovin valoisaa tulevaisuutta Romneylle Lähi-idän rauhanneuvottelujen edistäjänä, vaikkei Obamakaan ole menestynyt niissä.

Helpoin kohde kiertueella oli Puola, joka menestyy hyvin ja suhtautuu Yhdysvaltoihin myönteisesti. Viestinä oli taas se, ettei Yhdysvallat hylkää uskollisia ystäviä, ja kohteina olivat Yhdysvaltain miljoonat puolalaistaustaiset äänestäjät.

Lopulta kaikista kommelluksista huolimatta vierailusta jäi enemmän käteen Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Tuli selväksi, että Euroopalla on yhä sekä sisä- että ulkopoliittista merkitystä Yhdysvalloille riippumatta siitä, voittaako vaalit Obama vai Romney.

Kannattaa seurata tarkkaan, ketkä nousevat Romneyn tärkeimmiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan avustajiksi. Sen verran hutera hänen ulkopoliittinen avauksensa oli.

Tarjokkaiden joukossa on uusliberaaleja, jotka George Bushin presidenttikaudella järjestivät Irakin sodan, mutta myös entisen ulkoministerin Condoleezza Ricen kaltaisia pragmaatikkoja, joiden linjaa on vaikea erottaa Obaman linjasta.

Yhdysvaltalaisiin äänestäjiin Romneyn matkalla ei näyttäisi olleen mitattavissa olevaa vaikutusta. Mahdollisina vaa'ankielinä pidetyissä osavaltioissa Floridassa, Ohiossa ja Pennsylvaniassa Obama johtaa Romneyta suosiossa pienehköillä mutta selvillä eroilla. The New York Timesin julkaiseman kyselyn mukaan pahin uhka Obaman johdolle on yhdysvaltalaisten huoli taloudesta. Ulkopolitiikkaa ei edes mainita.