Suomalainen televisiotarjonta on kehittynyt hämmästyttävän monipuoliseksi. Suurimmassa osassa maata näkyy kolmetoista vapaasti katsottavaa laajan ohjelmatarjonnan kanavaa. Sen lisäksi valtakunnallisessa antenniverkossa on tarjolla kymmeniä ja paikallisissa kaapeliverkoissa yli sata kanavaa, joista suurin osa on maksullisia.

Pienellä viiden miljoonan asukkaan markkinaalueella muutoksen tahti on ollut hurja. Suomessa oli 1980-luvun lopulle saakka vain kaksi tv-kanavaa. Niillä Yle näytti puoli yhdeksän uutisetkin samanaikaisesti.

Uusia kanavia on tuonut etenkin siirtyminen digitaaliseen lähetystekniikkaan viime vuosikymmenellä. Analogisten lähetysten alasajoa ei hoidettu kovin tyylikkäästi, ja digisiirtymä tuotti paljon mielipahaa. Monet joutuivat tekemään laitehankintoja vasten tahtoaan, ja digisovittimissa oli aluksi paljon teknisiä ongelmia.

Digisiirtymän lopputulos on silti hyvä: Suomessa on tällä haavaa laaja julkinen palvelu ja vireät kaupalliset kanavat.

Uusi muutos on jo ovella. Teräväpiirtotelevisiot valtaavat koko ajan alaa markkinoilla, mutta nykyiset toimiluvat ja kanavaniput antavat teräväpiirtolähetyksille niukalti tilaa. Tilanne muuttuu, kun tv-kanavien nykyiset toimiluvat umpeutuvat vuoden 2016 lopussa.

Liikenne- ja viestintäministeriössä pohditaan, millä periaatteilla uusia toimilupia myönnetään. Haku järjestettäneen vuonna 2014. Yksi polttavimmista kysymyksistä on, miten lähetyskapasiteettia jaetaan teräväpiirtokanavien ja nykystandardin mukaista, sumeampaa digikuvaa tarjoavien kanavien kesken.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sd) julkisti toukokuussa luonnoksen sähköisen median viestintäpoliittiseksi ohjelmaksi. Nyt lausuntokierrokselta palanneen luonnoksen lähtökohtana on, että vuoteen 2026 jatkuvalla siirtymäkaudella "yleisen edun kanaville" annetaan antenniverkossa niin paljon lähetyskapasiteettia, että kanavat voivat lähettää ohjelmansa rinnakkain teräväpiirtokuvaa tarjoavassa kanavanipussa ja nykyistä perustasoa vastaavassa kanavanipussa. Yleisen edun kanavien seuraaminen ei siis vaatisi katsojilta uusia laitehankintoja ennen vuotta 2026.

Nykyisessä luokittelussa yleisen edun kanavia ovat Ylen kanavien lisäksi MTV3, Nelonen ja Fox. Sen sijaan Sub, Ava, Jim, Liv, TV5 ja Voice näkyisivät luonnoksen mukaan vuodesta 2017 alkaen maanpäällisessä antenniverkossa ainoastaan teräväpiirtovastaanottimista. Nämä kanavat ovat katseluosuuksiltaan enimmäkseen pieniä, mutta yhteensä niiden osuus kaupallisten kanavien katselusta on viimeisimpien tilastojen mukaan noin 40 prosenttia.

Jos osa pienten kanavien yleisöstä jää vuonna 2017 tekniikan vaihdoksen vuoksi lähetysten tavoittamattomiin, se heikentää kanavien mainostuloja ja kanavien takana olevien mediakonsernien taloutta.

Yli puolet televisiotalouksista on vielä kokonaan ilman teräväpiirtolaitteita. Viime vuosina myydyistä teräväpiirtolaitteistakin vain osa tukee maanpäällisten kanavien DVB-T2-standardia, johon vuonna 2017 käyttöön otettavien teräväpiirtokanavanippujen lähetystekniikka perustuu. Vaikka vastaanottimia myydään paljon seuraavien neljän vuoden aikana, suuri osa tv-talouksista on vielä vuonna 2017 uuden teräväpiirtotekniikan ulottumattomissa.

Teräväpiirtoajan digisiirtymä on aluepoliittisesti arka hanke. Antenniverkon varassa ovat erityisesti haja-asutusalueiden ja syrjäseutujen asukkaat. Monissa kaupungeissa suuri osa asukkaista saa televisiokuvansa kaapeliverkosta.

Viestintäpolitiikan tavoitteena on tarjota kansalaisille tasaveroiset palvelut asuinpaikasta riippumatta. Kaikki pienet vapaasti katsottavat kanavat eivät nykyisinkään näy Pohjois-Suomessa, ja kaavaillulla aikataululla uudistus vain lisäisi alueellista eriarvoisuutta.

Nykyisin vapaasti katsottavilla kanavilla siirtymäaikaa olisikin syytä jatkaa ainakin vuodeksi 2020 kaavailtuun välitarkasteluun asti, jos edellytykset toimiluvan jatkamiseen ovat muuten kunnossa.

Teräväpiirtosiirtymä on vain yksi ohjelman linjauksista. Kiuru esittää muun muassa pitkiä 20 vuoden verkkotoimilupakausia, kevyempää ohjelmistotoimilupamenettelyä ja kaapelikanavien siirtovelvoitteen jatkamista.

Tv-jakelu on myös laajakaista- ja mobiilipalvelujen parantumisen vuoksi suuressa murroksessa. Hallituksen ohjelma olisikin syytä tuoda syksyllä selontekona eduskunnan käsiteltäväksi. Samassa yhteydessä on syytä pohtia "yleisen edun kanavan" käsitettä ja siitä seuraavia oikeuksia ja velvollisuuksia.