Nokian tulevat irtisanomiset Salossa ja tuoreet ulkomaankauppatilastot kertovat samasta asiasta: suomalaisen teollisuuden hitaasti mutta varmasti etenevästä rakennemuutoksesta, joka ei ole kivuton.

Nokia kertoi keskiviikkona sanovansa irti Salon tehtailta jopa tuhat työntekijää. Tullin tuoreen tilaston mukaan Suomen kauppatase on pahassa epätasapainossa: Suomi vie paljon vähemmän kuin se tuo.

Nokian ympärille syntynyt elektroniikkaklusteri sulaa, ja alan viennin merkitys kutistuu kansantalouden mittakaavassa. Se, minkä varassa Suomi nousi 1990-luvun lamasta, hiipuu 2000-luvun velkakriisissä.

Lopputulos ei kuitenkaan ole suomalaisen teollisuuden täystuho, sillä samaan aikaan suomalainen elinkeinoelämä kasvattaa palveluvientiään ja yhä useampi yritys myy tuotteita, jotka ovat joltain osaltaan myös palveluita tai ei-materiaalisia sovelluksia. Esimerkiksi Koneen hissi ei ole vain hissi vaan myös sen huolto. Samoin Wärtsilän laivamoottori on moottori ja sen huolto.

Muutoksen tuulia havaitsee myös telakoilla. Valtavien risteilyalusten aika jää taakse, ja menossa on erikoistuminen pienempiin erikoistuotteisiin, kuten supermoderneihin tutkimusaluksiin, joiden huolto on hoidettava valmistavalla telakalla.

Hivuttautuminen kappaletavaran tekijästä kohti palvelutuotantoa näkyy vientitilastoissa: se on nyt pitkää miinusta yhdessä kohtaa mutta hieman parempaa toisessa kohtaa. Se on suurta alijäämää kauppataseessa, mutta pientä korjausliikettä vaihtotaseessa, jossa otetaan huomioon myös palvelujen vienti. Valitettavasti palveluvienti ei pysty kokonaan korjaamaan kappaletavaran viennin hiipumista.

Suomalaisia vajeita rumistavat kaiken lisäksi kaksi suomalaisen teollisuuden ominaispiirrettä. Me myymme muun maailman teollisuudelle investointitavaroita eli koneita ja laitteita, joiden kysyntä ei pysy taantumassa yllä samalla tavalla kuin kulutustavaroiden kysyntä. Toinen suomalainen piirre on se, että pienen kansantalouden taseet heilahtavat valtavasti sen mukaan, miten laivakauppoja tilitetään.

Suomalaisen teollisuuden murros näkyy muuallakin. Alkaneella tuloskaudella pörssiyhtiöt tekevät kovat ajat huomioon ottaen siedettävää tulosta, vaikka Nokia ei juuri nyt ole iskussa.

Murros heijastuu myös yleisiin tunnelmiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n suhdannebarometri kertoo, että vaikka elektroniikkateollisuus on ahdingossa ja velkakriisi jyllää, teollisuudessa vallinnut pahin hätä väistyy. Noususta ei uskalla haaveilla, mutta odotukset ovat vakiintuneet, ja loppuvuonna yrityskenttää hallinneet maailmanlopun odotukset ovat haihtumassa.

Talouspolitiikan päättäjiltä teollisuuden tilanne ja murros vaativat sekä lyhyen että pitkän aikavälin linjauksia.

Jos suomalainen teollisuus "palveluistuu", se asettaa suuria haasteita muun muassa kilpailukyvylle ja koulutukselle. Me olemme osanneet tehdä melko kilpailukykyisesti sellaisia tuotteita, joissa työvoimapanos on pieni. Palveluissa se ei aina ole.

Palvelujen viennin maailma on kaiken lisäksi suomalaisille huomattavasti oudompi kuin vaikkapa nyt hyvin pärjäävälle Saksalle tai Ruotsille.

Uudenlainen teollisuus tarvitsee uudenlaista osaamista. Juuri nyt ei koulutetusta työvoimasta tietenkään ole suuri puute, mutta rakennemuutos ja suomalaisten eläköityminen muuttavat tilanteen.

Lyhyen aikavälin linjausta kaivataan hallitukselta jo maaliskuussa. Hallituksen tulee päättää, miten se reagoi kasvulukemien heikentymiseen ja siihen, ettei julkisen talouden kestävyysvaje pienene toivotusti.

Hallitukselta toivoisi nyt päätöksiä, jotka parantavat julkisen talouden asemaa pitkällä aikavälillä: esimerkiksi sellaisia, joilla työura pitenee, joilla tervehdytetään kuntataloutta ja joilla luodaan lisää kasvua ja parempaa kilpailukykyä. Tällaisessa epävarmuudessa pikasäästöihin kannattaa suhtautua varauksella. Ne voivat sammuttaa kotimaisen kulutuskysynnän jo hieman hiipuvan liekin.