Vakuutusoikeudessa ratkaisut tehdään usein lääketieteen ja juridiikan vaikeakulkuisessa välimaastossa. Pykälien, laintulkintojen ja diagnoosien seassa suunnistaminen vaatii monipuolista asiantuntemusta ja kykyä muodostaa kokonaiskuva muutoksenhakijan tilanteesta.

Toimeentuloturvaa koskevissa asioissa laki jättää vakuutusoikeudelle paljon harkintavaltaa. Jokainen vakuutusoikeuteen tuleva tapaus koskee muutoksenhakijan yksilöllistä ja ainutlaatuista elämäntilannetta, mutta ratkaisuja tehtäessä vakuutusoikeuden tuomarien ja lääkärijäsenten on pyrittävä hakijoiden yhdenvertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun.

Erityisen herkkiä ovat työkyvyttömyyseläkettä koskevat päätökset, jotka vaikuttavat olennaisesti muutoksenhakijan toimeentuloon ja elämänlaatuun. Syvää katkeruutta herättävät ymmärrettävästi ne tapaukset, joissa vakuutuslääkäri asettuu hakemuksen hylkäämisen kannalle, vaikka hoitavan lääkärin lausunto on puoltanut etuuden myöntämistä. Hakijan on vaikea ymmärtää, että vakuutuslääkärin tulkinta, joka perustuu hakijan papereihin, voi kumota hakijan tavanneen ja tutkineen lääkärin lausunnon.

Vakuutuslääkärit puoltavat tiukasti nykykäytäntöä, jossa vakuutusoikeuden ratkaisut perustuvat asiakirjoihin. Heidän mielestään tämä auttaa lääkäriä säilyttämään objektiivisen etäisyyden ja rajaamaan arvioinnin tasapuolisesti lääketieteellisiin syihin, jolloin hakijan muu elämäntilanne ei pääse vaikuttamaan näkemykseen. Lainkäytön kannalta järkevä perustelu voi kuitenkin tuntua hakijan mielestä putkinäköiseltä ja kylmäkiskoiselta juristerialta, jossa kokonaisnäkemyksen puute vaarantaa perusturvan.

V akuutusoikeuden päätösten perusteluja pidetään usein suppeina tai vaikeaselkoisina, eivätkä päätökseen vaikuttaneen lääkärijäsenen kannanotot ole julkisia. Toisaalta vakuutuslääkärit moittivat hoitavia lääkäreitä puutteellisista lausunnoista. Oikeusturva on heikko, kun lääketieteen asiantuntijatkin puhuvat toistensa ohi.

Viime vuosina korkein oikeus (KKO) on kumonnut poikkeuksellisen monia vakuutusoikeuden päätöksiä hakijan eduksi. Kesäkuussa KKO:n presidentti Pauliine Koskelo ripitti vakuutusoikeutta. Hänen mielestään KKO:n linja ei ollut siirtynyt riittävän nopeasti vakuutusoikeuden uusiin päätöksiin (HS 18. 6.). Koskelon julkisen kritiikin vuoksi vakuutusoikeuden ylilääkäri Eero Hyvärinen päätti viime viikolla irtisanoutua tehtävästään.

Vikaa on kuitenkin enemmän nykyisessä vakuutusoikeuslaissa kuin sen tulkitsijoissa.

Oikeusjärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on tärkeää, että vakuutusoikeuden toiminnalla on kansalaisten silmissä edes jonkinlainen hyväksyntä. Sataprosenttista luottamusta on vaikea saavuttaa: raskaan käsittelykoneiston ylläpitäminen ei olisi mielekästä, jos kaikki valitukset hyväksyttäisiin.

Julkisuudessa on puitu tapauksia, joissa vakuutuslääkärien ratkaisut tuntuvat oikeustajun vastaisilta. Monella on omia tai tuttavapiiristä kuultuja ikäviä kokemuksia vakuutusoikeuden kielteisistä päätöksistä. Vakuutuslääkärit ovat kohdanneet jopa väkivallan uhkaa ja tuntevat olevansa sylkykuppeja, mikä vähentää halukkuutta suoraan vuorovaikutukseen muutoksenhakijoiden kanssa.

R atkaisujen nopeuttamiseen ja läpinäkyvyyden lisäämiseen tähtäävä vakuutusoikeuslain uudistus raukesi viime vaalikaudella, kun eduskunta ei ehtinyt käsitellä hallituksen joulukuussa 2010 jättämää esitystä ennen vaaleja. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on luvannut aloittaa lakiuudistuksen valmistelut tämän syksyn aikana.

Rauenneessa esityksessä oli toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Vakuutuslääkärit olisi velvoitettu kertomaan sidonnaisuutensa, lääkärien nimityskäytäntö olisi tehty avoimemmaksi ja lääkärien rooleja vakuutusoikeudessa olisi täsmennetty. Lääketieteellinen lausunto olisi siirretty tuomioistuimen ulkopuoliselle asiantuntijalääkärille. Tätä lausuntoa muutoksenhakija olisi voinut kommentoida hoitavan lääkärin avulla ennen vakuutusoikeuden päätöstä.

Toteuttamistapoja voidaan vielä pohtia, mutta vakuutusoikeuden käyttämien lääkärien ja hoitavien lääkärien välille pitää luoda keskusteluyhteyden mahdollisuus ennen vakuutusoikeuden päätöstä. Yhtä tärkeää on, että asianosaiset voivat tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden estämättä saada selville ja ymmärtää, millä perusteilla heidän asiansa on ratkaistu.

Kasvottomana ja jähmeänä pidetty vakuutusoikeus tarvitsee muutosta. Kun keinoistakin vallitsee laaja poliittinen yksimielisyys, uudistus on syytä valmistella, käsitellä ja saattaa voimaan ripeästi.