Koko hallituksen budjettineuvotteluista eli budjettiriihestä on tulossa tylsänpuoleinen. Mahdollisesti niin tylsä, että se saadaan taas läpi yhdessä päivässä.

Ehdottomasti lihavin riita päähallituspuolueiden eli kokoomuksen ja Sdp:n kesken syntyy niin sanotusta vanhuspalvelulaista. Ei tietenkään niin, että esimerkiksi kokoomus vastustaisi lisäpanostusta vanhusten hoivaan. Kiista syntyy siitä, määritelläänkö säädöstasolla henkilöstön vähimmäismäärä hoidettavaa vanhusta kohden. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) haluaa minimimäärän säädöksiin, kokoomus ei. Kiista ratkaistaneen koko hallituksen budjettineuvotteluissa.

Sekä Sdp että kokoomus haluavat panna hankkeeseen lisää rahaa, mutta puolueet ovat siis eri mieltä siitä, miten rahat käytetään. Kokoomus löytää mielestään parempia kohteita vanhusten palvelun parantamiseksi kuin hoitajien nuppiluvun lisääminen.

Hoitajien vähimmäismääräksi on esitetty puolikas hoitaja ympäri vuorokauden jokaista hoidettavaa kohden. Se tarkoittaisi 700 hoitajan palkkaamista lisää. Kaikkiaan vanhuspalvelulaista arvioidaan koituvan vuodessa 144 miljoonan euron kulut, joista puolet otetaan valtion pussista. Hoitajamäärän lisäämisen osuus kokonaissummasta olisi alkuvaiheessa 28 miljoonaa euroa.

Guzenina-Richardsonin mielestä jo budjetoitu summa riittää myös hoitajien määrän lisäämiseen. Mikäli lakia varten tarvitaan lisää rahaa, Guzenina-Richardson joutunee kaivamaan sen omalta hallinnonalaltaan. Muilta ministereiltä tuskin heruu rahaa peruspalveluministerin maineen pönkittämiseen.

Kokoomuksen kannan on kertonut julkisuuteen ainakin hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (Keskisuomalainen 8. 8.): liian tarkka sääntely tarkoittaisi paluuta menneeseen, kun pyrkimys on lisätä kuntien omaa päätäntävaltaa.

Torstaina näytti siltä, että kokoomus jää kantoineen hallituksessa alakynteen. Henkilöstömäärää säädöksiin kiiruhtivat vaatimaan myös vasemmistoliiton varapuheenjohtaja, kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen ja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Leena Rauhala. Varsinkin kokoomus ja Sdp ovat viime päivinä harjoittaneet asiasta sanallista miekkailua julkisuuteen toimitetuilla tiedotteilla ja puheilla, kiihtyvään tahtiin.

Eniten kokoomusta taitaa kuitenkin kismittää se, että Sdp ja ministeri Guzenina-Richardson ovat viemässä koko vanhuspalvelulain julkisuudessa omiin nimiinsä, toistaiseksi kohtalaisen hyvällä menestyksellä.

Kun Sdp:n eduskuntaryhmä piti toissapäivänä ja eilen kesäkokoustaan Savonlinnassa, sekä puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman nostivat vanhusten palvelujen parantamisen puolueen kärkihankkeeksi budjettiriihessä. Kannanotossaan eduskuntaryhmä asettui odotetusti tukemaan oman ministerinsä vaatimusta henkilöstömitoituksen sitovasta kirjaamisesta lakiin.

Koko vanhuspalvelulain pani alulle edellisessä hallituksessa silloinen peruspalveluministeri, nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok). Edellisen hallituksen aikaan sosiaalidemokraatit istuivat oppositiossa eli katsomossa. Risikko myös etsi vuosi sitten hallitusneuvotteluissa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta ne miljoonat, jotka vanhuspalvelulain toteuttamiseen on toistaiseksi varattu. Siinä urakassa Risikko muun muassa nipisti lääkekorvauksista.

Hallituslähteen mukaan Guzenina-Richardson ei osoittanut minkäänlaista kiinnostuksen merkkiä vanhuspalvelulakiin itse hallitusneuvotteluissa. Kiinnostus heräsi vasta kun ministerisalkut oli jaettu.

Vanhusten hoivan parantaminen on mitä oivallisin poliittinen hanke. Kuka sellaista tohtii vastustaa, varsinkaan kun viime vuosina on saanut uutisista lukea, kuinka kurjat olot vanhuksilla on laitoshoidossa? Useimmat ovat saaneet laitoshoidon tasoon tuntumaa myös lähiomaisensa kautta. Hoitajat taas hakeutuvat muihin töihin tai palavat loppuun, kun he eivät voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Kävi henkilöstömitoitukselle niin tai näin, budjettiriihen jälkeen saamme todennäköisesti kuulla Sdp:n iloitsevan siitä, että he saivat budjettineuvotteluissa läpi tärkeimmän tavoitteensa: vanhusten hoidon parantamisen. Vaikka kukaan ei vastusta itse asiaa.