Syksyn hallitseva tunnetila on moraalinen paheksunta. Poliitikot levittävät käsitystä, jonka mukaan Suomi on hoitanut kaikki raha-asiansa pilkulleen oikein mutta joutuu maksamaan siitä, että Kreikka on elänyt holtittomasti yli varojensa. Kansalaiset uskovat ja puhisevat närkästystä.

Tätä virttä veisaavat muutkin kuin perussuomalaiset. Jopa ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri Alexander Stubb (kok) meni syyskuussa antamaan Financial Timesille harkitsemattoman haastattelun, jossa hän selitti suomalaisten eurohurskautta uskonnolla.

"Syy, miksi Suomi vaatii vakuuksia, on syvä epäoikeudenmukaisuuden kokemus, että kaikki euroalueella eivät hoida osuuttaan. Me suomalaiset olemme eurouskovaisia ja protestantteja. Kun sanomme tekevämme jotain, me teemme sen. Kun meillä on sääntöjä, me noudatamme niitä", Stubb moralisoi.

Todellisuudessa Kreikan ongelmat eivät pohjimmiltaan johdu tuhlailevasta taloudenpidosta eivätkä siitä, että maa on antanut EU:lle vääristeltyjä tilastoja budjettivajeestaan. Huono talouspolitiikka ja suoranainen vilunki eivät ole parantaneet asiaa, mutta ne eivät ole velkakriisin varsinainen syy.

Syy on itse euroalueessa.

Amerikkalainen taloustieteilijä Paul Krugman muistutti viime viikolla blogissaan, että euroalue perustettiin, jotta myös köyhempiin EU-maihin valuisi ulkomaista lainarahaa.

Ei siis ole yllättävää, että Euroopan heikot reunavaltiot velkaantuivat, kun koko euroalue perustettiin juuri siksi, että niin tapahtuisi. Samalla kun Irlanti, Kreikka, Portugali ja Espanja joutuivat korviaan myöten velkoihin, Euroopan vahvat maat, kuten Saksa ja Suomi, hyötyivät yhtenäisestä valuuttaalueesta ja vaurastuivat nopeasti.

Taloustieteilijä Kash Mansori arvioi viime viikolla amerikkalaisessa The New Republic -lehdessä, että kun Kreikka oli liittynyt euroalueeseen, sen hallituksella oli hyvin vähän mahdollisuuksia kontrolloida ulkomaisen lainarahan vyöryä maahan. Mansori uskoo, ettei kriisiä olisi voitu välttää, vaikka Kreikan hallitus olisi toiminut vastuullisemmin.

Kreikkaa ei nimittäin tappanut vauhti vaan äkkipysähdys. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen sijoittajat päättivät yhtä aikaa vetäytyä euroalueen heikoista maista ja panna rahansa varmempiin paikkoihin.

Suomalaisilla ei ole mitään syytä moralisoida kreikkalaisia, koska olemme olleet osa yhteisvaluutasta hyötynyttä Euroopan vahvaa ydintä.

Amerikkalaisen antropologin David Graeberin mukaan velkasuhteissa ei muutenkaan ole olennaisinta moraali vaan valta.

Graeber julkaisi viime toukokuussa massiivisen kirjan Debt: The First 5,000 Years (Velka: ensimmäiset 5 000 vuotta). Teos kuvailee, miten vahvojen ja heikkojen välillä on kautta vuosituhansien ollut velkasuhteita, joihin on liittynyt väkivaltaa, alistamista ja orjuutta.

Rikkaiden ja köyhien välinen taistelu on usein liittynyt velkasuhteisiin, ja vallankumouksiin on kuulunut rituaalista velkapapereiden polttamista.

Tässä valossa on kiinnostavaa, että Wall Streetin rahoituslaitokset ovat juuri nyt näkyvien mielenosoitusten kohteina. Protestit leviävät ympäri maailmaa. Niitä oli viime lauantaina jo 80 eri maassa. Kritiikin kohde on osuva, sillä juuri Wall Streetillä kehitettiin useat monimutkaiset rahoitusvälineet, jotka osoittautuivat suoranaiseksi huijaukseksi ja sysäsivät rahoituskriisin alkuun.

Rahoituslaitokset olisivat perussuomalaisillekin oikeampi suuttumuksen kohde kuin Kreikka.

Useimmilla ihmisillä on vahva moraalinen käsitys, että velka pitää aina maksaa takaisin. Se ei Graeberin mukaan pidä paikkaansa edes taloustieteelliseltä kannalta. Koko pankkijärjestelmä perustuu siihen, että lainan antaminen on riskialtista puuhaa.

Myös kaikki modernit kansallisvaltiot perustuvat eriasteiseen velanottoon. Velkoja järjestellään jatkuvasti uudestaan, sovitaan ja jätetään maksamatta.

Velka ei ole yksinkertainen moraalikysymys, mutta se on aina valtasuhde.

Nyt valta on nopeasti siirtymässä pois Euroopasta.

Suuryritykset reagoivat euron kriisiin siirtämällä tuotantoa Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Kulisseissa mietitään jo, millaisia ehtoja Kiina ja muut kehittyvät maat asettavat Euroopalle, jos ne lähtevät tukemaan euroa.

Euroopalla on kiire pelastaa, mitä pelastettavissa on. Suomalaisten täytyy lähiviikkoina niellä järjestelyjä, jotka tulevat kalliiksi ja tuntuvat epäreiluilta. EU:n hätärahastoa kasvatetaan, pankkeja tuetaan ja Kreikan velkoja leikataan. Samalla etsitään ratkaisuja eurojärjestelmän valuvikoihin ja siihen, miten sijoittajien vastuuta saataisiin lisättyä.

Oikeiden johtopäätösten tekeminen tulee olemaan suomalaisille vaikeaa, koska olemme juuttuneet yksinkertaiseen moraaliseen asetelmaan, jossa Suomi on hyvis ja Kreikka pahis.

Se on fiktiota. Kansantalouden toimintaa ei voi arvioida samanlaisella moraalisella mittarilla kuin ihmisiä.