Suomalainen työmarkkinamalli perustuu vakituisen, toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen normiin. Myös työsopimuslaki määrittää, että työsopimus on voimassa toistaiseksi, jos määräaikaisuutta ei voida perustella.

Työmarkkinajärjestöissä kuten muuallakin yhteiskunnassa kyllä tunnustetaan, että monista epätyypillisistä työnteon muodoista ja työsuhteista on nykyisessä globaalitaloudessa tullut hyvinkin tyypillisiä. Tuo huomio ei kuitenkaan ohjaa käytäntöä. Neuvottelu- ja sopimustoiminta sekä lainsäädännön valmistelu määrittyvät edelleen yhden, pitkän ja pysyvän työsuhteen näkökulmasta.

Tänä syksynä käydyissä työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimusneuvotteluissa on nostettu esiin määräaikaiset työsuhteet ja vaadittu vuokratyövoiman käytön tiukentamista.

Työntekijäpuoli on esittänyt määräaikaisten työsuhteiden rajoittamista, vuokratyön tekijöille tehtävien välillä maksettavaa takuupalkkaa ja työnantajille velvollisuutta ilmoittaa ennakolta vuokratyösuhteen kesto. Raamisopimuksessa ehdotetaan kolmikantaista työryhmää, joka selvittäisi ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä vuokratyön tilannetta.

Nyt esitettyjä ehtoja on jo kokeiltu Ruotsissa. Määräaikaisuudet eivät kuitenkaan ole vähentyneet eikä vuokratyöntekijöiden asema parantunut. Ruotsissa takuupalkka edellyttää, että vuokratyöntekijä ottaa vastaan muutakin kuin koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä – jopa 75 kilometrin säteellä vuokratyönantajan toimipisteestä.

Vuokratyöstä on tullut suomalaisten työmarkkinoiden vakiintunut elementti, jonka osuus työvoimasta kasvaa myös tulevaisuudessa. Alan työllisyysvaikutus on noin 30 000 henkilötyövuotta. Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyrityksistä noin 20 prosenttia uskoi lisäävänsä vuokratyövoiman käyttöä vuosina 2011–2013.

Vuokratyön merkitys työmarkkinoille on noteerattu myös EU-tasolla. Vuokratyötä säätelevän direktiivin kansalliset sovellukset on saatettava voimaan kaikissa jäsenmaissa 5. joulukuuta mennessä, ja Suomessa asia on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Direktiivi velvoittaa kohtelemaan vuokratyöntekijöitä yhdenvertaisesti suhteessa yritysten omiin työntekijöihin. Siten se parantaa vuokratyöntekijöiden asemaa. Direktiivin mukaan vuokratyötä ei myöskään saa rajoittaa perusteettomasti.

Henkilöstönvuokraus on paljon moniulotteisempi osa työmarkkinoita kuin ensi silmäyksellä näyttää. Vuokratyövoiman käytön rajoittaminen vaikuttaisi laajasti paitsi henkilöstönvuokrausyritysten ja palveluita käyttävien yritysten toimintaan myös työelämän lainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin.

Vuokratyötä tulisi tarkastella kolmesta suunnasta: työllistävän yrityksen, työntekijän ja työmarkkinoiden näkökulmasta.

Vuokratyön käytöstä ja periaatteista pitäisi luoda selkeä malli. Mallin tulisi turvata suomalaisten yritysten kilpailukyky ja mahdollisuudet vastata asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi sen olisi mahdollistettava työntekijöille työnteon muotojen valinnanvapaus ja poistaa julkisen työvoimavuokrauksen kilpailua vääristävä vaikutus.

Työ- ja elinkeinoministeriön alaiset te-toimistot välittävät nykyään yrityksille vuokratyövoimaa ja kilpailevat siten alan yritysten kanssa. Julkisen sektorin tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia työmarkkinoiden toimivuudesta ja ammattitaitoisen työvoiman koulutuksesta. Julkisen sektorin tehtäviin ei kuitenkaan kuulu työvoiman vuokraus, sillä markkinaehtoista yksityistä palvelua on saatavilla riittävästi.

Vain kannattavat ja kasvavat yritykset tuottavat verotuloja, luovat hyvinvointia ja työllistävät.

Työnantajan näkökulmasta henkilöstön rekrytointi on aina pitkäkestoinen investointi. Vuokratyövoiman käyttö helpottaa "henkilöstöinvestointipäätöstä" varsinkin epävarmoissa, muuttuvissa ja poikkeuksellisissa markkinatilanteissa ja luo työmahdollisuuksia muuten työttömille ihmisille. Työvoimavaltaisia palveluita ei voi tehdä varastoon, ja kysyntähuippuihin on pystyttävä reagoimaan nopeasti. Vuokratyövoima tuo kaivattua joustoa.

Suomalaisten henkilöstöpalveluyritysten tekemien työtyytyväisyystutkimusten perusteella osalle vuokratyöntekijöistä nimenomaan työn vapaus on merkityksellisin seikka. Vuokratyöntekijät ovat useimmilla mittareilla arvioituna tyytyväisempiä työhönsä kuin vertailuryhmät. Valtaosa vuokratyöntekijöistä katsoo, että heidän elämäntilanteensa hankaloituisi, ellei vuokratyön tekeminen olisi mahdollista.

Työmarkkinakeskusteluissa esillä olleet muutokset lisäisivät työmarkkinoiden jäykkyyttä tilanteessa, jossa muuttunut maailmantalous vaatii yhä nopeampaa reagointia ja sopeutumista kysyntään.

Jos vuokratyövoiman käyttöä ja henkilöstöpalveluyritysten toimintaedellytyksiä rajoitetaan, kärsijöitä ovat Suomen koko elinkeinoelämä ja vuokratyön nykymalliin tyytyväiset työntekijät.

Työelämän joustavuuden vähentäminen johtaisi harmaan talouden kasvuun ja tuotannon siirtymiseen ulkomaille. Rajoitukset myös heikentäisivät etenkin palvelualojen kilpailukykyä ja tuottavuutta. Tähän suomalaisilla työmarkkinoilla ei ole varaa.