Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sedällä on asiaa

Kolumni: Syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä kampanja on jo ehtinyt herättää närkästystä, mutta mitä jos tarjotut keinot sattuisivat yksinkertaisuudestaan huolimatta toimimaan?

Pääkirjoitus
 
Matti Apunen

Perjantaina Jakomäen koululta lähti liikkeelle syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä presidentti Sauli Niinistön kampanja. Niinistön asettama työryhmä tuotti tilaisuuteen ultrakäytännöllisen kirjasen nimeltä Ihan tavallisia asioita.

Kirjanen nojaa periaatteeseen, jota kutsutaan jokaisen vastuuksi. Se on tietysti hankala periaate, koska jokaisen on annosteltava sitä itsenäisesti. Sitä ei jaella viraston luukulla.

Jokaisen vastuu on eri asia kuin asian sysääminen nuoren omalle vastuulle. Se tarkoittaa kaikkien lähellä olevien vastuuta.

Ihan tavallisia asioita voi käynnistää kansalliset talkoot, koska aloittaminen ei ole kiinni osaamisesta, korkeista kynnyksistä eikä rahasta. Näistä arkisista teoista voi syntyä tämän vuosikymmenen kansanliike – tai sitten retkahdamme takaisin oppineeseen, kyyniseen tekemättömyyteen.

Kirjanen nostatti punavihreällä suunnalla ihan tavallisia marinoita. Niiden mukaan kampanja on holhoava, alentuva, setämäinen, oikeistolainen, tarpeeton ja naurettava. Helsinkiläinen valtuustoehdokas Lilja Tamminen (vihr) vertasi vimmastuneena kampanjakirjan ohjeita siihen, että "pyytäisi dementiapotilasta vähän skarppaamaan".

Syrjäytymisvaarassa oleva nuori ei ole kyvytön potilas. Ne, jotka ovat jo masentuneet vakavasti tai murentaneet elämäänsä viinalla ja huumeilla, ovat luku erikseen.

Vaarassa oleva nuori kaipaa nimenomaan sitä, mitä työryhmä ehdottaa. Aikaa, huomiota, rajoja, luontevia puhevälejä. On räikeän ylimielistä verrata sivuun ajautuvaa nuorta potilaaseen, joka kärsii parantumattomasta aivojen toimintahäiriöstä.

Työryhmän korostama yhteisöllisyys on arvostelijoiden mielestä halpa fraasi, jolla väistetään todellinen vastuu.

"Syrjäytymisongelmaa ei ratkaista toistelemalla self-help-oppaista tuttuja itsestäänselvyyksiä, kuten perheiden yhteisen ajan tärkeyttä. Sen sijaan tarvitaan poliittisia päätöksiä ja resursseja, joilla yhteiskunnan turvaverkot laitetaan kuntoon", vaatii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton Vinon puheenjohtaja Hanna Hakko.

"Sauli Niinistön syrjäytymiskampanja edustaa vuosisatojen takaista holhoavaa ja alentuvaa suhtautumista ihmisten ongelmiin. Että teillä nyt on kuulkaas arki vähän hukassa ja te olette itse hukassa samasta syystä, kyllä se siitä, kun setä vähän neuvoo", säestää tamperelainen Emilia Kukkala kiukusta punaisena.

Setähän ei sinänsä neuvo mitään. Neuvoja antavat nuorisotyöntekijät, ammattikasvattajat, poliisit, lääkärit ja muut, joiden syliin ongelmat päivittäin kaatuvat. Presidentin työryhmässä oli edustettuna poikkeuksellisen laaja käytännön asiantuntemus – ihmisiä, jotka näkevät lastensuojelun arkea päivittäin.

Jos Lilja, Hanna ja Emilia väittävät, että lapsen nukkumaanmenon säännöllisyys ja sen valvonta ovat väärää holhoamista, heidän pitäisi ottaa rauhoittavat päiväunet ja koota sen aikana ajatuksensa.

Miten Vinon vaatimat "poliittiset päätökset" parantavat sen lapsen elämää, joka on sotkenut päivärytminsä ja samalla koulunkäyntinsä? Millaisen armeijan sosiaalityöntekijöitä tarvitsemme ovien taakse päivystämään ja valvomaan, jos vanhempien ja sukulaisten jokapäiväiset keinot ovat mitättömiä ja naurettavia?

Olen ollut havaitsevinani, että huippuoppineita kasvatusteoreetikkoja korpeavat työryhmän yksinkertaisimmat ohjeet, kuten tämä: "Voitte tutkia lintu-, kasvi- tai karttakirjaa ja ihmetellä yhdessä havaintoja."

Yläasteikäinen tyttäreni keräsi toissa kesänä koulukasviota. Meillä on harvoin ollut niin mukavaa kuin vanamoa ja siankärsämöä jäljittäessämme. Se antoi syyn olla yhdessä, ilman kömpelöä Isien ja Äitien Kyselytuntia tyyliin "mitäs te siellä nuorisossa nykyisin puuhailette". Meitä yhdisti samanlainen kasvitieteellinen tietämättömyys.

Totuuden nimissä on sanottava, että kaiken kaikkiaan Ihan tavallisia asioita sai ensi alkuun suotuisan vastaanoton. Yllä kuvattu narina oli sittenkin poikkeus.

Jospa se kansanliike todella syntyisi. Ehkäpä dosentit malttavat tämän yhden kerran olla viisastelematta. Kenties myös ylivertaisuuttaan hikoilevat blogistit ymmärtävät, että työryhmän esiin nostama yhteisöllisyys ei ole vain juoni rahan säästämiseksi.

Yhteisöllisyys tarkoittaa, että otatte yhteyttä sukulaistyttöönne tai kummipoikaanne. Lähes jokainen on jonkun kummilapsi. Se tarkoittaa, että jokaiselle lapselle on perheen ulkopuolinen, luonteva aikuiskontakti.

Milloin viimeksi olet käynyt lasten, omien tai muuten läheisten, kanssa metsäretkellä? Oletko koskaan opettanut lapsia tekemään ruokaa?

Naiivia? Oikeistolaista? En tiedä. Toimivaa? Kokeilkaa itse.

Syrjäytymisen torjunta ei ole tietenkään ilmaista. Maksettava hinta on tässä tapauksessa se, että otamme pari askelta taaksepäin yksityisyyden suojasta.

Emme uskalla tarttua muiden ongelmiin, koska tiedämme, että kajoaminen ei välttämättä tuota ratkaisua alkuperäiseen pulmaan mutta synnyttää varmasti uuden: syytöksen yksityisyyden loukkauksesta.

Tietosuojasta on tullut periaate, jolla on liian usein etuajo-oikeus. Viranomaiset eivät saa vaihtaa tietoja, ja yksittäiset kansalaiset pelkäävät puhua toisistaan nimellä.

Sattui tamperelaisen ala-asteen kolmannella luokalla: Pojat klikkiytyivät ja tappelivat. Luokan tunnelma alkoi kiristyä. Muutama lapsista näytti ajautuvan ulkopuolisiksi.

Opettaja kutsui vanhemmat koolle ja pyysi luvan puhua lapsista nimellä eikä vain "tiettynä oppilaana". Vanhemmat eivät menneet siilipuolustukseen lapsen ja opettajan väliin. He päättivät tukea opettajaa jatkoselvittelyissä, koulussa ja kotona.

Askel avoimuuteen kantoi. Luokka palasi hitaasti normaaliin ja kasvoi ryhmäksi. Ihan tavallinen yhteisö oli toiminut.

matti.apunen@eva.fi | Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat