Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Kuinka vaaleista saisi kiinnostavammat?

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Lasse Rantanen
Kuva: Lasse Rantanen

Oheinen piirros on karikatyyri niin sanotusta nukkuvasta äänestäjästä. Kotisohva ja viihdeohjelmien äänestykset kiinnostavat enemmän kuin kotikunnan asioihin vaikuttaminen.

Sohvalla nuokkujia oli näissä vaaleissa monta. Yllättävän alhaiseksi jäänyt äänestysinto oli vaalien ehkä suurin ja varmasti huonoin uutinen.

Kuntavaalit kiinnostavat perinteisesti vähemmän kuin eduskuntavaalit tai etenkin presidentinvaalit. Ilmiötä on vaikea selittää järjellä, sillä kuntavaaleissa päätetään jokaisen oman lähiympäristön asioista.

Vaaliväsymys on epäilemättä yksi selittävä tekijä. Puolentoista vuoden aikana on käyty eduskuntavaalit, presidentinvaalit kaksine kierroksineen ja nyt kuntavaalit. Ennen vaaleja yhteiskunnallisesti aktiivisetkin ihmiset valittivat, että kuntavaalit eivät oikein jaksa sytyttää.

Mielipidemittauksetkaan eivät osanneet ennustaa äänestysprosentin jäävän näin alhaiseksi. Ilmeisesti haastattelijoille oli kerrottu omista äänestysaikomuksista turhan myönteisesti, ikään kuin "kunnon kansalaisen" koodistoa noudattaen.

Äänestysaktiivisuus vaikuttaa myös vaalitulokseen. Perinteisesti pieni äänestysprosentti tietää heikkoa menestystä sosiaalidemokraateille ja vihreille. Näissä vaaleissa passiivisuudesta kärsivät ilmeisesti eniten perussuomalaiset. Kokoomus ja keskusta saavat kyllä kannattajakuntansa ytimen liikkeelle.

Äänestysaktiivisuus – ja myös äänestyskäyttäytyminen – heijastaa sosioekonomista asemaa. Esimerkiksi Helsingissä korkeimpia äänestysprosentteja mitataan vaaleista toiseen Paloheinän ja Pakilan sekä Espoossa Westendin, Haukilahden ja Olarin tapaisilla omakoti- ja rivitaloalueilla. Suosituin puolue näillä alueilla on kokoomus.

Vastaavasti alhaisimmat äänestysprosentit mitataan Jakomäen kaltaisilla kerrostaloalueilla. Niillä suurimman potin keräsivät nyt perussuomalaiset. Äänestysaktiivisuus oli alhainen myös monilla perinteisillä demarialueilla.

Nukkumaan jääneitä äänestäjiä ei kannata syyllistää liikaa. Vian alkusyytä täytyy etsiä puolueista. Ne eivät osaa puhutella äänestäjiä eivätkä puhua arkikieltä. Esimerkiksi kuntavaaleja edeltäneet vaaliväittelyt keskittyivät hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen sote-alueineen. Keskusteluissa käytetty termistö oli sellaista asiantuntijakapulakieltä, että äänestäjä menetti nopeasti mielenkiintonsa. Kun suuret hallituspuolueet ja oppositiopuolue keskusta kinastelivat siitä, kumman tarjoamasta mallista seuraa pahempi hallintohimmeli, äänestäjä vaihtoi viihdeohjelmaan.

Eteläisessä naapurimaassa Virossa on jo jonkin aikaa ollut mahdollisuus äänestää internetin välityksellä. Lisäisikö se äänestysaktiivisuutta? Kenties, ja se saattaisi myös muuttaa vaalin tulosta nykyisestä.

Alhaisen äänestysaktiivisuuden huono puoli on se, että päättäjät saavat heikon valtuutuksen vallankäyttöön. Kansanvallasta tulee yhä harvempien valtaa. Mutta vaikka äänestysprosentti olisi alle 50, päättäjät valitaan äänensä antaneiden valtakirjalla. Jos ei itse äänestänyt, luovutti päätösvallan niille, jotka kävivät vaaliuurnilla.