Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pikavippien tilalle tarvitaan muita helppoja ratkaisuja

Pääkirjoitus
 
Juha Pantzar ja Kati Rantala

Pikavippejä rajoittavasta laista voi koitua myös kielteisiä seurauksia, jolleivät kansalaiset osaa varautua muutokseen.

Kotitalouksien velkaantumista koskeva julkinen keskustelu on painottunut viime vuosina vahvasti pikavippeihin. Kesäkuun alussa tulee voimaan pikavippitoimintaa rajoittamaan tarkoitettu lainsäädäntö.

Vipeille on ehtinyt syntyä suuri kysyntä. Niillä on usein maksettu laskuja, toisia lainoja tai lainojen eriä. Niiden turvin on tehty tavallisia päivittäishankintoja, kun rahat ovat kuluneet laskujen maksuun. Kyse on ollut monesti arjen sujuvuuden turvaamisesta tai yrityksestä ostaa kallista lisäaikaa taloudellisen katastrofin uhatessa.

Kun vippien tarjonta vähenee selvästi, monelta katoaa mahdollisuus "paikata" taloutta lisävipillä. Useiden ihmisten velkakierre taitaakin katketa melko samanaikaisesti perintätoimiin. Maksuhäiriömerkinnät ja velkomustuomiot luultavasti lisääntyvät hetkellisesti, ehkä runsaastikin.

Jos velkaantuminen johtaa maksuhäiriömerkintään, se saattaa hankaloittaa merkittävästi asunnon saamista, puhelinliittymän hankintaa, verkkopalvelujen käyttöä ja työssäkäyntiä. Luonnollisesti myös luottohanat sulkeutuvat. Luottokelpoisuuden menettäminen nostaa yhteiskunnalliseksi ongelmaksi kansalaisten toimintakyvyn ja työssäkäyntimahdollisuuksien turvaamisen.

Velkaongelmiin päätymistä pidetään usein häpeällisenä ja ahdistavana. Moni vippien takia velkaantunut onkin hyvin yksin ongelmansa kanssa. Usein lisätuskaa aiheuttaa tietämättömyys erilaisista seurauksista ja niiden vaikutuksista. Toisaalta ulosotto saattaa joskus olla toimiva ratkaisu velkaongelman hallintaan.

Lähes kaikkiin velkaongelmiin on jokin ratkaisu, vaikka harva velkaongelmainen löytää sitä yksin. Jo avun saamiseen tarvitaan omaa aktiivisuutta ja tietoa siitä, kenen puoleen kääntyä. Velallinen on ongelmineen eräänlainen altavastaaja, ja oikeusjärjestelmä seuraamuksineen etenee tyypillisesti kuin juna, ellei velkaantunut reagoi tilanteeseen.

Pikavippejä rajoittavan lain oheen pitäisikin perustaa saavutettavissa olevia neuvonta- ja tukipalveluja. Vaihtoehtojen selvittämiseen tarvitaan usein monialaista taloudenhallinnan ja velkaratkaisujen asiantuntemusta.

Vaikeimmalta näyttäisi nuorten tavoittaminen. Saatavilla oleva apu tai sitä koskeva informaatio ei useinkaan kohtaa avuntarvitsijoita. Monet nuoret hakevat apua internetin keskustelupalstoilta, joilla tiedon paikkansapitävyyttä ei voi varmistaa. Talousneuvonnan suurimmat kehittämistarpeet ovat siellä, missä velkaongelmat ovat usein niin alussa, että oikea-aikaisella tuella ja ohjeistuksella niihin voitaisiin nopeasti löytää toimivat ratkaisut.

Pikalainojen tarjonnan yhtäkkinen väheneminen voi väliaikaisesti lisätä toimeentuloetuuksien käyttöä. Pienlainojen käyttäjien joukossa on mahdollisesti ihmisiä, jotka olisivat olleet jo aiemmin oikeutettuja etuuksiin mutteivät ole halunneet tai osanneet hakea niitä. Eri palveluntuottajien kannattaa varautua hyvissä ajoin myös tähän.

Pikavippejä ei toki voi syyttää kaikista velkaongelmista. Velan varassa eläminen on yhä yleisempää. Lisäksi on olemassa lukuisia erilaisia ja vaikeasti hallittavia luottojen muotoja ja maksujärjestelyjä.

Tarve pienlainaan arjen hallintakeinona ei poistu, vaikka muunlainen ongelmavelkaantuminen lisääntyisi. Tähän tulisi varautua nopeasti kehittämällä vaihtoehtoisia, edullisia ja kohtuullisia ratkaisuja, kuten sosiaalista luototusta. Asiasta on keskusteltu, mutta syntyykö uusia palveluja kyllin pian?

Neuvoja ja apua on saatavilla, kunhan niitä osaa hakea. Apua kansalaisille tarjoavat esimerkiksi ilmainen Velkalinja-puhelinpalvelu sekä kuntien talous- ja velkaneuvojat. Yrittäjien ja yritysten velkaongelmiin neuvoja voi kysyä maksuttomasta Yrittäjien talousavusta. Valitettavasti talousneuvontapalvelujen resursointi ei kaikilta osin vastaa tarpeeseen tai rahoitus on toistuvasti katkolla.

Yhteiskunnan toimivuuden ja kotitalouksia uhkaavien velkakriisien hoitamisen kannalta tulisi kiireesti varmistaa, että palvelut ja niitä koskeva tieto ovat saatavilla kätevästi. Tähän tarvitaan eri toimijoiden yhteisiä ponnistuksia ja tiedonvälitystä.

Juha Pantzar ja Kati Rantala
Pantzar on Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja ja Rantala tutkimusjohtaja Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat