Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Tietoyhteiskunnassa unohtui käyttäjä

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Lasse Rantanen
Kuva: Lasse Rantanen

Muistatteko uutisen, jonka mukaan Suomi voitti it-vertailussa Ruotsin? Sellainen komeili palstoilla viime vuonna, kun Maailman talousfoorumi WEF ja ranskalainen Insead-yliopisto julkistivat yhteisen vertailunsa.

Parin kuukauden kuluttua nähdään, onko kilpailutilanne säilynyt tänä vuonna ennallaan. Vertailu kertoo, mikä on tilanne kilpailun lähtöviivalla. Suomessa on erinomaiset rakenteelliset edellytykset tietotekniikan hyödyntämiseen.

Entä tuleeko mieleen uutisia epäonnistuneista, aikataulultaan venyneistä tai kustannusarvionsa ylittäneistä it-hankkeista? Niitäkin on paljon. Uutisia kumpuaa kunnista, valtiolta ja yritysmaailmasta. Erona on, että verovaroin rahoitetut epäonnistumiset ovat julkisempia kuin yksityisellä rahalla tehdyt.

Uutisten välillä on ikävä jännite. Kumpikaan ei silti vastaa olennaisimpaan kysymykseen: onko tietotekniikan käyttöönotosta ollut hyötyä ihmisten arjessa?

Suomalaiset ovat jo vuosia saaneet muiden Pohjoismaiden tavoin nauttia mairittelevasta julkisuudesta. Kärkisijoja on tullut kilpailukyvyssä, korruption vähäisyydessä, inhimillisessä kehityksessä, lehdistönvapaudessa, oppimistuloksissa ja tasa-arvossa.

Tuloksilla on tietenkin viihdearvoa, mutta ne kertovat myös paljon muuta. Yhdessä asiassa hyvin toimivat yhteiskunnat tuppaavat onnistumaan myös muissa. Yhteiskunta ei ole joukko toisistaan erillisiä ilmiöitä, vaan kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kehitys etenee yhden suuren loikan sijaan tuhannella pienellä askeleella.

Siksi onnistumista ei pidä mitata vain yhdellä mittarilla. Se vinouttaa kuvan. Suomalaisen tietoyhteiskunnan rakentaminen on kärsinyt kapeasta näkökulmasta erityisen pahasti. Puhe tietoyhteiskunnasta siirtyi tulevaisuudentutkijoiden kokoontumisista poliittiseen valtavirtaan samaan aikaan Nokia-vetoisen kasvun kiivaimman vaiheen kanssa.

Tietoyhteiskunta alkoi päättäjien kielessä tarkoittaa samaa kuin tieto- ja viestintätekniikan valmistus ja myynti, jonkin verran myös käyttö. Tärkeäksi tavoitteeksi tuli näiden alojen yritysten menestys.

Sillä mittarilla suomalainen tietoyhteiskunta on menestystarina. Varsinkin julkinen sektori on kunnostautunut järjestelmäntoimittajien ja it-konsulttien työllistämisessä, kun jokaiselle virastolle ja hallinnonalalle on rakennettu omat järjestelmänsä, jotka keskustelevat huonosti toistensa kanssa.

Hyvä mittari olisi kuitenkin tavallisten suomalaisten arjessa kokema hyöty. Jos elämä helpottuu, palvelu paranee, elinkustannukset vähenevät ja hyvinvointi lisääntyy, uudistukset ovat olleet onnistuneita. Huomion pitäisi olla ihmisessä ja käyttäjässä, ei organisaatioissa ja rakenteissa – eikä edes it-hankkeiden murheissa.

Tietotekniikasta on odotettu ratkaisua ikääntyvän Suomen ongelmiin. Ikäihmisiä ajatellaan kuitenkin varsin usein järjestelmän kohteina eikä toimijoina.

Viime kuussa julkaistu kyselytutkimus hillitsi kovimpia odotuksia. Alan järjestöjen ja kehityshankkeiden TNS Gallupilta tilaama tutkimus kertoi, että ne 75–89-vuotiaat, jotka ovat kiinnostuneita uudesta tekniikasta, ovat jo ottaneet sen käyttöön. Esteenä ei ole oppimattomuuden pelko. Neljä viidestä haastatellusta oli sitä mieltä, että käytön oppii, kunhan saa opastusta.

Kysely paljasti, että suurempi este on motivaation puute. Tietotekniikasta ei uskota olevan hyötyä, joten siihen ei haluta uhrata aikaa. Helppokäyttöisyyden lisääminen olisi todennäköisesti yksi tapa madaltaa kynnystä. Taustalla on myös suurempi ongelma: Suomessa on rakennettu valtava määrä it-järjestelmiä, mutta jos ihmiset eivät ajattele niiden helpottavan elämää, niitä ei haluta ryhtyä käyttämään.