Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Evan Apunen vastaa Riku Rantalalle: Valtio on itsekäs ja juonikas

Pääkirjoitus
 
Matti Apunen
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.

Julkisuushahmo Riku Rantala vei näyttävästi muovikassillisen rahaa verottajalle, koska halusi "tukea hyvinvointivaltiota". Hän sai höynäytettyä samaan hupiin joukon muita.

Rantalaa kaivelee uudelle lastensairaalalle kerätty hyväntekeväisyysraha ja ihmiset hankkeen takana. Nyt.fi:ssä hän täräyttää, että "samat henkilöt pyrkivät muuttamaan yhteiskuntaamme niin, että hyvin tienaavien ei tarvitsisi osallistua mihinkään muihin hankkeisiin kuin mikä sattuu kulloinkin huvittamaan". Hänestä hyväntekijät ovat "oman sädekehänsä kiillottajia."

Samalla Rantala tuomitsee sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (kok) osingot, vaikka ne eivät liity lastensairaalaan mitenkään. Paitsi tietysti hipsterin sumeassa logiikassa, jossa asenne tasoittaa aukot ajattelussa.

Joku voisi sanoa, että Rantala suoritti 2 100 euron markkinointitempun, jolla sai sivukaupalla arvokasta näkyvyyttä Helsingin Sanomista. Ja ehkä kiiltoa sädekehään.

Uuden lastensairaalan rakentamishankkeeseen ovat osallistuneet lukuisat tavalliset ihmiset. Rantala näkee vain Anne Bernerin hahmon ja tekee muista tämän kopioita.

Berner ja lastensairaalan lahjoittajat keräävät välillisesti rahaa hyvinvointivaltiolle, joka voi käyttää 30 miljoonaa euroa muihin tarkoituksiin.

Jos Rantala on tuomiossaan johdonmukainen, hän tuomitsee seuraavaksi Pelastusarmeijan joulupadat, tukikonsertit ja sata muuta hyväntekeväisyyden muotoa tekopyhänä valikointina.

Kun porvari haluaa auttaa, hän antaa rahaa. Kun Punavuoren päivystävä omatunto päättää auttaa, hän järjestää mielenosoituksen. Kun porvari on antanut rahansa, Punavuori tuomitsee tämän Facebookissa tekopyhänä ja media ihastelee, miten hienosti hyväosaisten kaksinaamaisuus sai keskelle kuonoa.

On totta, että nyt Rantala antoi rahaa, mutta ei auttaakseen.

Selvyyden vuoksi: En ole lahjoittanut rahaa lastensairaalalle, koska minusta lastensairaala pitäisi asettaa etusijalle ja säästää vaikkapa ministeriöiden mojovasti kasvaneissa yleishallintokuluissa. Mutta en myöskään vastusta sairaalahanketta, koska hyväntekeväisyys on aina arvokasta.

Rantalan mielestä valtio on erehtymätön ja hyväntahtoinen, koska valtio olemme me. Ikävä kyllä tieto on väärä; valtio on itsekäs ja juonikas. Tällä tiedolla James Buchanan voitti taloustieteen Nobelin vuonna 1986. Kyse on niin sanotusta julkisen valinnan teoriasta.

Jokainen tukee tietysti sitä valtaa, jonka hyväksi katsoo. Minä tuen ihmisten omaa valtaa päättää rahoistaan. Rantala tukee ajatusta, jossa minä voisin mahdollisimman vähän päättää rahojeni käytöstä.

Riku Rantala ei ole kiihtynyt siitä, että hyvinvointivaltio ei rahoita lastensairaalaa kiireellisenä. Häntä ei häiritse, että yhteiskunta käyttää verorahaa esimerkiksi siihen, että se ostaa Yleisradion kanaville Riku Rantalalta Docventures-nimisen ohjelman. En enää katso Docventuresia, se on demagogista ryönää. Mutta kiitos eduskunnan ja Yleisradion rahoitusratkaisun, minunkin on osallistuttava Rantalan ohjelmayhtiön tukemiseen. Yhtiön nimi onkin mainio: Gimmeyawallet – lompsa tänne.

Ajoittain on pohdiskeltu, voisiko kansalainen päättää edes pieneltä osin verorahojensa käytöstä, korvamerkitä vaikkapa puoli prosenttia maksamistaan veroista haluamaansa tarkoitukseen. Ajatus on hyvä, vaikka paras vastaväite on melkein yhtä hyvä: korvamerkintä johtaisi todennäköisesti siihen, että eniten julkisuutta saanut kohde saisi eniten kohdennettuja veroeuroja.

Tästä riskistä huolimatta korvamerkinnässä voisi olla ideaa harjoituksena, jolla vahvistettaisiin kansalaisuutta. Ja julkisuusargumenttihan pätee myös edustuksellisen demokratian päätöksiin.

Jos olisin viisas ja viileä, en sanoisi Rantalasta mitään. Mutta liberaalin liha on heikko aina kun hyväntekeväisyydestä puhutaan.

Hyväntekeväisyys on yhteiskunnan liimaa. Sitä ei haistella omaksi iloksi, vaan se tiivistää ihmisiä yhteisöksi. Vaivamme ei ole auttamisen tekopyhyys vaan ulkokohtaisuus – yhteiskunnallinen tapakristillisyys, jossa Facebookissa huutelu ja oman "järkytyksen" esittely korvaavat oikean osallistumisen.

Matti Apunen matti.apunen@eva.fi
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat