Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Valtio-opin professori: Uskonto ei sovi poliittisten päätösten perusteeksi

Pääkirjoitus
 
Kaisa Herne

Tasa-arvo ja yksilön vapaus ovat koko yhteiskunnan arvoja, toisin kuin uskonnolliset näkemykset. Tasa-arvoista avioliittolakia ei pitäisi vastustaa Raamattuun vedoten, kirjoittaa valtio-opin professori Kaisa Herne HS:n Vieraskynä-palstalla.

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on herättänyt paljon keskustelua, ja monilta poliitikoilta on kysytty kantaa asiaan.

Lain vastustajat ilmoittavat yllättävän usein kantansa perusteluksi pelkästään, että avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio. Vetoaminen siihen ei itse asiassa ole perustelu. Yhtä lailla viime vuosisadan alussa naisten äänioikeuden vastustajat olisivat voineet argumentoida äänioikeutta vastaan väittäen, että "vaalit ovat instituutio, jossa miehet äänestävät". Lain muuttamista ei voi vastustaa järkevästi vedoten siihen, ettei vallitsevaa käytäntöä voi muuttaa.

Avioliittolain muuttamisen vastustajien kanta voi perustua uskontoon, tavallisesti Raamatun tulkintaan, tai käsitykseen jonkinlaisesta luonnonjärjestyksestä. Vastustajat eivät kuitenkaan yleensä perustele kantaansa uskonnolla. Saattaa olla, että monet poliitikot vierastavat uskontoon vetoamista julkisessa keskustelussa, koska he pelkäävät sen karkottavan osan äänestäjistä.

Kansalaiset eivät yleensä vetoa uskonnollisiin perusteisiin. Valtaosa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, mutta uskonnolla on melko vähän vaikutusta maallistuneiden kirkon jäsenten poliittiseen ajatteluun. Uskonto ja politiikka on totuttu erottamaan toisistaan.

Yhdysvaltalainen yhteiskuntafilosofi John Rawls hahmotteli vuonna 1993 ilmestyneessä teoksessaan Political Liberalism ihanteen liberaalista, moniarvoisesta ja demokraattisesta yhteiskunnasta. Rawlsin ihanneyhteiskunnassa poliittisen päätöksenteon pitää perustua niin kutsuttuun julkiseen perusteluun.

Rawlsin mukaan etenkin tärkeät päätökset edellyttävät julkista perustelua. Päättäjien pitää kuunnella toisten perusteluja ja heillä pitää olla valmiutta perustella oma kantansa siten, että myös muut voivat ymmärtää ja hyväksyä perustelun.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa kaikille yhteisiä arvoja ei ole kovin paljon. Kuitenkin esimerkiksi tasa-arvo ja yksilönvapaus ovat Rawlsin mukaan tällaisia arvoja.

Julkinen perustelu pohjautuu toisten tasa-arvoiseen kunnioittamiseen. Oman maailmankatsomuksen, uskonnon tai ideologian tyrkyttäminen muille viittaa siihen, että muita ihmisiä ja heidän arvojaan ei pidetä yhdenvertaisina omien arvojen kansa.

Uskonnollinen perustelu ei ole julkinen perustelu liberaalissa moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Yhden uskonnon arvot eivät välttämättä kuulu toiseen uskontoon, eivätkä uskonnottomat toimi uskonnollisten arvojen perusteella.

Rawls ei halunnut kieltää uskonnollisten perusteiden merkitystä yksilöiden päätöksenteossa. Jokainen voi omassa elämässään noudattaa haluamiaan arvoja, kunhan ne eivät vahingoita muita. Vain yhteisten päätösten pitää perustua yhteisiin arvoihin.

Monet vastustavat myös aborttia ja eutanasiaa uskonnolliseen vakaumukseen perustuen. Vetoaminen sikiön tai parantumattomasti sairaan ihmisarvoon olisi julkinen perustelu, mutta vetoaminen elämään Jumalan lahjana ei ole.

Myöskään vetoaminen omaan ideologiaan tai omaan etuun ei voi olla julkinen perustelu.

Julkisen perustelun kautta voidaan arvioida esimerkiksi eduskunnan vaalitavan muuttamiseen tähtääviä suunnitelmia. Sama äänimäärä voi vaalitavasta riippuen antaa puolueille eri määrän eduskuntapaikkoja, joten puolueilla on selviä intressejä toimia tiettyjen vaalitapojen puolesta ja toisia vastaan.

Ratkaisun pitäisi puolueiden etujen sijaan perustua vaalitavan objektiivisiin ominaisuuksiin, kuten suhteellisuuden toteutumiseen.

Oikeudenmukaisuusteoriat antavat harvoin suoria vastauksia reaalimaailman ongelmiin. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus solmia avioliitto yhtäläisin ehdoin eri sukupuolta olevien parien kanssa vaikuttaa tässä suhteessa poikkeukselta.

Ihanneyhteiskunnassa avioliittolaki ei voi kohdella eri tavoin eri kansalaisia, jos tälle kohtelulle ei löydy julkista, kansalaisten yhteiseen arvopohjaan nojaavaa perustelua. On vaikea kuvitella, mikä tällainen perustelu voisi olla.

Kaisa Herne
Kirjoittaja on valtio-opin professori Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat