Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jorma Ollila: Suomi on kuilun partaalla

Vakiintuneiden yritysten johtajien on syytä ottaa oppia nuorilta startup-yrittäjiltä, kirjoittaa Jorma Ollila HS:n Vieraskynä-artikkelissa.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Suomi on kuilun partaalla. Ei niin, että Suomesta olisi tulossa Kreikka. Mutta Suomi on pahasti putoamassa muiden Pohjoismaiden ja Saksan kelkasta tärkeimmillä talouden mittareilla, joita ovat bruttokansantuote, työllisyys, työttömyys, julkisen talouden tasapaino ja vaihtotase.

Työiässä olevien suomalaisten elintaso jää heikommaksi kuin naapureilla. Pystymme yhä huonommin rahoittamaan tarpeelliset julkiset palvelut ja turvaverkot. Olemme jättämässä nuorille Suomen, jossa on vaikea rakentaa tulevaisuutta.

Päättävissä asemissa olleet suomalaiset ovat tehneet isoja virheitä kymmenen viime vuoden aikana. Tämä koskee niin hallituksia, etujärjestöjohtajia kuin yritysten johtajiakin. Nokia ei ole poikkeus.

Perusvirhe on itsetyytyväisyys. On uskottu, että rajusti muuttuvassa maailmassa pärjätään vanhoilla eväillä. Ellemme sopeudu aktiivisesti muutokseen, yrityksemme häviävät kilpailun. Vanhat työpaikat katoavat eivätkä uudet synny. Verotulot jäävät kertymättä.

Syyllisten vastuullisuusjärjestykseen panemisesta ei ole apua. Pitää analysoida, mitä nousuun pääsy nykyoloissa vaatii, laatia suunnitelma ja toteuttaa sitä määrätietoisesti.

Monissa yrityksissä näin on tehtykin. Esimerkiksi Finnair investoi, kasvaa ja palkkaa lisää väkeä hankalien sopeutustoimien jälkeen.

Yrityksiä, jotka näkevät Suomen houkuttelevana toiminnan ja sen laajentamisen paikkana, on kuitenkin liian vähän. Liian monelle yritykselle sopeutuminen on pelkästään kulujen leikkaamista. Uuteen ei rohjeta panostaa, sekä hyvistä että huonommista syistä.

Nykyinen hallitusohjelma on aivan kelvollinen analyysi ja suunnitelma, vaikka kaikesta ohjelmaan kirjoitetusta en samaa mieltä olekaan.

Suomi ei ole suhdannekuopassa vaan meillä on rakenneongelma. Elvytys ei siksi ole ratkaisu. Tarvitaan liiketoiminnalle selvästi parempi ympäristö. Tämä tarkoittaa kustannuskilpailukyvyn palauttamista. Palkanmuodostukseen on luotava vientisektorin tarpeista lähtevä malli, joka sallii aidon paikallisen joustavuuden. Sääntelyä on yksinkertaistettava, ennustettavuutta parannettava ja työn verotusta kevennettävä. Julkista palvelutuotantoa on tehostettava sekä panostusta osaamiseen ja tutkimukseen lisättävä.

Nämä linjaukset ovat pääosin hallitusohjelmassa. Ongelmana on lähinnä koulutus- ja tutkimusrahoituksen suuri leikkaus.

Myös työmarkkinajärjestöissä aletaan nähdä muutoksen pakko. Elinkeinoelämän keskusliitto on ilmoittanut luopuvansa keskitetyistä palkkasopimuksista. Palkansaajapuolella on tunnustettu tarve palkkamalttiin ja vientisektorin johtajuuteen palkkaneuvotteluissa sekä osaksi myös paikallisen sopimisen hyödyt.

Uudistukset voivat kuitenkin lässähtää siihen, ettei vieläkään riittävän laajasti ymmärretä välttämättömien muutosten suuruusluokkaa. Kuvitellaan, että pikkuviilaukset auttavat ja riidellään toissijaista asioista. Monet ay-johtajat sanovat, ettei mitään työehtojen heikennyksiä voida hyväksyä tai että paikallisen sopimisen edellytykset ovat jo kunnossa. Oppositio järjestää välikysymysäänestyksiä menettelytavoista. Oikeusoppineet tulkitsevat kärkkäästi mitkä tahansa muutokset perustuslain vastaisiksi, taloudelliset tosiasiat sivuuttaen.

En voi luvata yhtään työpaikkaa, vaikka hallitus saisi kilpailukykypakettinsa toteutettua, palkanmuodostus muuttuisi joustavammaksi, työn verotus kevenisi ja tutkimusrahoitusta lisättäisiin tuntuvasti. Työpaikkoja koskevat päätökset tehdään yrityksissä.

Kokemus osoittaa, että yritykset reagoivat liiketoimintaolosuhteiden paranemiseen investoimalla ja luomalla työpaikkoja. Parhaimmillaan olosuhteiden uskottava muutos laukaisee melkoisen määrän investointeja. Ja kun työllisyys kohenee, yritykset alkavat taas kilpailla työntekijöistä paremmilla palkoilla ja muilla työehdoilla.

Suomella on yhä monia vahvuuksia. Parasta on osaaminen ja nuorissa herännyt aivan uudenlainen yrittäjyyskulttuuri. Olemme nuorillemme velkaa sen, että teemme nyt rohkeita päätöksiä.

Vakiintuneiden yritysten johtajien on syytä ottaa oppia startup-polven riskinottohalusta ja optimismista. Poliittisten päättäjien ja etujärjestöjohtajien on poistettava jarrut tältä riskinotolta.

Kyseessä on pudotuspeli, jossa olemme pahasti tappiolla. Sitä ei voiteta riitelemällä tai pikkusievillä näpäyksillä. Tarvitaan läpilyöntejä.

Jorma Ollila

Kirjoittaja on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan hallituksen puheenjohtaja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat