Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tietojärjestelmien tehokas kilpailutus on kaikkien etu – edullinen valmistuote voi palvella yhtä hyvin kuin kallis räätälintyö

Uusi hankintalaki parantanee jo tarjolla olevien, valmiiden tietojärjestelmien mahdollisuutta päästä tasavertaisesti mukaan julkishallinnon kilpailutuksiin.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Julkisten tietojärjestelmähankintojen ongelmat ovat olleet runsaasti esillä. Olemme saaneet lukea lähes viikoittain viivästyneistä, budjettinsa moninkertaisesti ylittäneistä tai jopa kokonaan keskeytetyistä hankkeista, joissa on palanut miljoonia veronmaksajien euroja.

Tilannetta pyritään korjaamaan valmisteilla olevalla uudella hankintalailla, joka perustuu EU:n vuonna 2014 hyväksymiin hankintadirektiiveihin. Tavoitteena on tehdä hankintamenettelyistä nykyistä joustavampia hankintayksiköille ja kilpailutuksiin osallistuville yrityksille.

Suurimmat ongelmat eivät kuitenkaan johdu suoranaisesti nykyisestä hankintalaista vaan siitä, miten lakia tulkitaan ja miten hankinnat käytännössä toteutetaan. Erityisen ongelmallista on, että suuri osa julkisten hankintayksikköjen laatimista it-hankintojen tarjouspyynnöistä sisältää ehtoja, joita toimittajien on mahdotonta toteuttaa.

Suurille organisaatioille tarkoitettujen tietojärjestelmien ja ohjelmistojen tuotannossa on viime vuosina siirrytty paljolti käsityönä tehtävistä räätälöidyistä palveluista kohti huomattavasti kustannustehokkaampia standardoituja tuotteita.

Tämä tarkoittaa, että useimmat suomalaiset järjestelmätoimittajat asentavat ja auttavat asiakkaitaan valmisohjelmistojen käyttöönotossa sen sijaan, että kehittäisivät uusia järjestelmiä yksittäisille tilaajille. Suuret kansainväliset ohjelmistotalot keskittyvät vakio-ohjelmistojen kehittämiseen ja niiden jakeluun paikallisten jakelijoiden kautta.

Tarjouspyyntöjen ehdoissa tämä ensisijaisesti myönteinen ja kustannustehokkuutta lisäävä kehitys on huomioitu vain osittain. Tarjouspyynnön tehnyt organisaatio vaatii usein käyttöönsä toimivaksi todettua valmisohjelmistoa muttei hyväksy sitä, että valmisohjelmisto on markkinoille vakioitu tuote, joka tulisi ostaa sellaisenaan.

Ohjelmiston tarjoajalla ei useinkaan ole mahdollisuutta poiketa valmisohjelmiston valmistajan laatimista lisenssiehdoista ja vielä vähemmän ohjelmistojen vakio-ominaisuuksista. Tästä huolimatta hankintayksiköt esittävät usein vaatimuksia siitä, minkälainen valmisohjelmiston tulee olla ja millä ehdoin se voidaan lisensioida.

Tällaisten tarjousehtojen vuoksi ajaudutaan usein räätälöimään ohjelmistoja – tai koko hankinta keskeytetään, vaikka valmisohjelmisto olisi ollut saatavilla. Palvelujen käyttäjien ja veronmaksajien kannalta tietojärjestelmien räätälöinti kuhunkin tarkoitukseen on harvoin kaikkein edullisin tapa toimia.

Kokonaan uusien ohjelmistojen vaatimista voi verrata tilanteeseen, jossa esimerkiksi Finnair hylkäisi lentokonehankintansa alkajaisiksi kaikki olemassa olevat koneet ja vaatisi, että valmistajat suunnittelisivat sille kokonaan uuden lentokoneen. Ei olisi ihme, jos aikataulut venyisivät ja budjetit paukkuisivat.

Uuteen hankintalakiin on tulossa säännös markkinakartoituksista, joita julkinen hankintayksikkö voi käyttää ennen hankintamenettelyn aloittamista. Kartoituksen tarkoituksena on antaa hankintayksikölle kattava kuva palveluntarjoajien olemassa olevista palveluista ja mahdollisuuksista tuottaa uusia. Uusi laki laajentaisi myös hankintayksiköiden mahdollisuuksia neuvotella palveluntarjoajien kanssa.

Uusi hankintalaki vähentääkin oikein sovellettuna sitä todennäköisyyttä, että osa tarjolla olevista, jo valmiista järjestelmistä ja ohjelmistoista suljettaisiin tarpeettomasti julkishallinnon hankinnoissa tarjouskilpailujen ulkopuolelle.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että esimerkiksi markkinakartoitukset ovat jo nyt täysin mahdollisia ja niitä on käytetty menestyksekkäästi pohjustamaan useita hankintamenettelyjä. Se, ettei kartoituksia toteuteta kaikissa hankinnoissa, joissa niistä olisi hyötyä, ei ole johtunut laista vaan sen tulkinnasta.

Uusi hankintalaki ei myöskään muuta sitä tosiseikkaa, etteivät suomalaiset yritykset voi muuttaa suurten kansainvälisten it-yritysten vakiotuotteiden lisensiointiehtoja tai niiden ominaisuuksia.

Kilpailutusten tavoitteena tulee olla kokonaisedullisuus ja siten loppukäyttäjien ja veronmaksajien etu. Tämä edellyttää, että julkishallinnon hankintayksilöt valmistelevat työnsä huolellisesti perehtymällä markkinoiden tarjoamiin vaihtoehtoihin ja antavat kaikille vaihtoehdoille tasapuolisen kohtelun.

Pekka Raatikainen

Kirjoittaja on asianajaja ja osakas

asianajotoimisto Hammarström

Puhakka Partners Oy:ssä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat