Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Laki sotilaallisesta avusta on iso harppaus

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventäminen otti viime vuonna pari kunnon askelta. Suomi ja Ruotsi julkaisivat raportin kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämisen edellytyksistä. Raportin ehdotuksia alettiin myös panna toimeen.

Puolustusyhteistyön syventäminen on kuitenkin vaikeaa ja hidasta. Eniten edettiin yhteisessä harjoittelussa, ja Suomen ja Ruotsin puolustusministerit vaihtoivat joulutervehdykset soittamalla toisilleen ensimmäistä kertaa uudella suojatulla puhelinyhteydellä. Viime vuonna lausuttiin myös ääneen puolustusyhteistyön tiivistämisessä paljon kaivatut sanat: yhteistyö tähtää kriisiajan yhteistyöhön, ja itse asiassa Ruotsi ja Suomi ovat jo vuodesta 2009 vaihtaneet tietoja kriisiajan valmiuksistaan.

Se, että kriisiajan yhteistyöstä puhuttiin ääneen, kertoi Venäjän toimien muuttaneen Itämeren alueen turvallisuustilannetta. Kriisiajan yhteistyön suunnitteleminen puolestaan kertoi Suomen ja Ruotsin poliittisen johdon keskinäisestä luottamuksesta.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön poliittinen painoarvo kasvoi viime vuonna. Tätä painoarvoa vaalii moni, myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän toivoi uudenvuodenpuheessaan Suomen ja Ruotsin rakentavan ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Ruotsilla ei liene mitään tätä vastaan. Näitä puheenvuoroja kuultaneen lähipäivinä, sillä Ruotsin turvallisuuspolitiikan eliitti on koolla Sälenissä perinteisessä, nyt jo 70. kerran järjestettävässä puolustuspolitiikan konferenssissa.

Eniten puolustusyhteistyön syvenemiseen vaikutti poliittisen johdon turhautuminen siihen, ettei Suomi voinut syksyllä 2014 auttaa Ruotsia, kun Ruotsin merivoimat etsi suuroperaatiossa Tukholman saaristossa mahdollisesti liikkunutta sukellusvenettä. Vaikka Suomella olisi ollut auttamishaluja, laki ei sallinut sotilaallisen tuen antamista.

Vaikka lainsäädännön ongelmiin tartuttiin jo vuoden 2012 ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa, Ruotsin sukellusvenejahti käynnisti lakimuutostyön toden teolla. Sotilaallisen avun antamista ja vastaanottamista koskevan lain tarvetta korosti avunpyyntö, jonka Ranska esitti muille EU-maille Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Vaikka kyse on Lissabonin sopimuksen turvatakuista, Suomi ei olisi voinut auttaa, jos Ranska olisi pyytänyt vaikkapa erikoisjoukkoja Pariisiin.

Ulkoministeriön johtama työryhmä saa lakiesityksensä sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta pian valmiiksi. Kyse on suuresta muutoksesta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, sillä tähän asti suomalaissotilaat ovat voineet ulkomailla osallistua vain sotilaalliseen kriisinhallintaan ja harjoitteluun. Uusi laki tekee mahdolliseksi esimerkiksi sellaisen sotilasyhteistyön, jossa suomalaissotilaita lähetetään Lissabonin sopimuksen mukaisesti toisen EU-maan avuksi sen maaperälle. Lainsäädäntö koskee myös muuta viranomaisapua ja avun vastaanottamista.

Viime vuodet ovat osoittaneet turvallisuusuhkien ylittävän rajat. Turvallisuustilanne korostaa sitä, että myös Suomen on kyettävä auttamaan muita sotilaallisesti. Kun lainsäädäntö tulee voimaan, tämä on mahdollista. Pakolliseksi laki ei apua tee.

Uusi laki on tärkeä myös Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön syventämiselle. Ilman sitä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin yhteisvoimin tekemä operatiivinen merialuevalvonta tai ilmavalvonta aluksilla ja lentokoneilla ei olisi mahdollista kuin erillisellä valtiosopimuksella. Myös valvontatehtävissä on tiedettävä, mitä kukin voi kenenkin alueella tehdä esimerkiksi alueloukkaustilanteessa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat