Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Talouskasvu edellyttää toimivaa pankkisektoria

Pankkien välinen kilpailu hyödyttää sekä yrityksiä että kotitalouksia.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Suomen nykyinen taloustilanne on lisännyt kiinnostusta rahan syntytapoihin ja kannustimiin, jotka ohjaavat pankkien luotonantoa.

Erityisesti pankkitoimiala on kantanut huolta pankkien lisääntyvän sääntelyn vaikutuksista luotonantoon. Toisaalta monet talouden analysoijat – esimerkiksi Financial Timesin kolumnisti Martin Wolf – ovat olleet huolissaan pankkien liiallisesta velkaantumisesta ja luotonantokapasiteetista, joka on yhdistetty pankkien ”kykyyn luoda rahaa”.

Pankkisektorin rooli luotonannossa ja sitä kautta talouskasvun edellytysten rakentamisessa on joka tapauksessa olennainen.

Rahalla viitataan useimmiten keskuspankkirahaan eli käteiseen ja liikepankkien keskuspankissa pitämiin varoihin, joita vain keskuspankki voi laskea liikkeelle.

Tällaisen ”suppean rahan” luonti tapahtuu rahapoliittisilla operaatioilla. Keskuspankki joko lainaa rahaa liikepankeille tai maksaa arvopaperiostojaan.

Lyhyiden markkinakorkojen taso määräytyy rahamarkkinoilla, joilla pankit käyvät keskenään kauppaa keskuspankkirahalla. Kaupankäynti vaikuttaa kuitenkin vain rahan jakautumiseen pankkien kesken: se ei koskaan synnytä uutta rahaa.

Rahan käsite laajenee, jos keskuspankkirahaan lisätään pankkien yleisöltä vastaanottamat talletukset. Kun pankkien asiakkaat ottavat lainaa pankeista enemmän kuin luottoja maksetaan takaisin, pankkitileillä oleva rahamäärä – pankkien vastaanottamien talletusten summa – kasvaa. Pankkilainojen kehitys heijastuu siten suoraan ”lavean rahan” määriin. Ja kun pankkilainoja lyhennetään enemmän kuin uusia luottoja otetaan, laveasti määritellyn rahan määrä supistuu.

Talletuskannan ja luottojen kehitys ei tapahdu muusta taloudesta irrallaan. Esimerkiksi luottojen kysyntää Suomessa ja euroalueella hillitsevät nyt vaimeat talousnäkymät. Luotonannon kasvua rajoittavat myös pankkien asiakasriskit ja tuottotavoitteet, keskuspankkien rahapolitiikka ja pankkivalvontaan liittyvät viranomaismääräykset. Kannattavuudestaan huolehtiva pankki myöntää vain luottoja, joiden tuotto-odotus ylittää pankin rahoituskustannukset, muut kulut sekä pääomalle vaadittavan korvauksen.

Koska rahamäärillä ja inflaatiolla on yhteys toisiinsa, keskuspankki rajoittaa rahan määrän kasvua säätelemällä korkotasoa. Rahapolitiikan kiristäminen korkoja nostamalla hillitsee kulutusta, investointeja ja luottojen kysyntää. Viranomaissäätely rajoittaa pankkien riskinottoa luotonannossa ja omassa sijoitustoiminnassa. Esimerkiksi vakavaraisuussäädökset asettavat pankkien luotonannolle selvät puitteet.

Pankkien välinen kilpailu ja rahoitusjärjestelmän innovaatiot hyödyttävät yrityksiä ja kotitalouksia. Mikäli pankkijärjestelmän luotonanto rajoitettaisiin murto-osaan nykyisestä ja talletuksille asetettaisiin sadan prosentin varantovelvoite – kuten 1930-luvun laman jälkimainingeissa laaditussa Chicago Planissa, joka on nyt nostettu uudelleen keskusteluun –, kotitalouksien ja yritysten edellytykset rahoittaa kulutustaan ja investointejaan heikkenisivät. Pankkeja ja pääomamarkkinoita, joilla pankkien rooli on keskeinen, tarvitaan kohdentamaan rahoitusta kannattaviin hankkeisiin.

Sekä tutkimus että käytännön kokemukset viittaavat siihen, että rahamäärien ja luottojen kehityksellä on selvä yhteys hintojen kehitykseen.

Tämän vuoksi rahan luonnin säätelyn tulee lähteä hintavakaustavoitteesta. Valtion menoja ei voida rahoittaa suoraan esimerkiksi keskuspankkirahan liikkeeseenlaskuilla. Se, että julkisen sektorin tulee kattaa menonsa markkinoilta, ei estä julkista sektoria rahoittamasta kestävää toimintaansa.

Taloudessa ja rahoitusmarkkinoilla tapahtuu aika ajoin ylilyöntejä. Yksi finanssikriisin tärkeimmistä opetuksista oli, että viranomaisten mahdollisuuksia ehkäistä pankkijärjestelmän vakautta uhkaavia riskejä tulee lisätä. Viranomaisille onkin myönnetty uusia valtuuksia rajoittaa järjestelmäriskien syntymistä.

Makrovakausvälineiden avulla pyritään hillitsemään luotonantoa noususuhdanteen aikana sekä rajoittamaan ylisuurten pankkilainojen myöntämistä. Kun euroalueen rahapolitiikka mitoitetaan ensisijaisesti hintavakauden näkökulmasta, viranomaisilla pitää olla Suomessakin riittävä välineistö riskien rajoittamiseen ja rahoitusvakauden varmistamiseen.

Tuomas Välimäki ja Jarmo Kontulainen

Välimäki on osastopäällikkö ja

Kontulainen johtava neuvonantaja Suomen Pankissa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat