Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Talvinen matka lähelle ja kaikkialle

Pääkirjoitus
 
Reetta Meriläinen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja.

Talven ensimmäiset pakkaslumen hiutaleet odotuttivat itseään kauan eteläisessä Suomessa. Odotellessa oli hyvä lukea Ian Bostridgen kirjaa Schubertin talvinen matka – Winterreise (Basam Books, 2015). Kirja käsittelee Franz Schubertin tunnetuinta ja arvoituksellisinta laulusarjaa.

Bostridge on huipputason tenori, joka kuvaa mieltymyshistoriaansa näin: ”Luonteenherkkyydelläni oli osuutensa pakkomielteiseen liedinnostukseeni, sillä turvauduin musiikkiin ja laulunsanoihin selviytyäkseni teini-iän tuskista ja vaaroista.”

Teini-iän vaaroista selviydyttyään Bostridge on laulanut Winterreisea kymmenissä konserttisaleissa eri puolilla maailmaa. Laulamisen ohella Bostridge työskentelee musiikin professorina Oxfordin yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi uuden ajan historiasta.

Bostridge maalaakin kirjassaan historiallista kontekstia eli viitekehystä Winterreisen runoille, jotka kirjoitti Wilhelm Müller. Joissakin runoissa sillat historiaan ovat yllättäviä, jotkin kaukaa haetun tuntuisia mutta aina perusteltuja – eivätkä koskaan tylsiä. Lukijan aivoja tykitetään ideoilla, ja ajatukset lähtevätkin vaeltamaan moniin suuntiin.

Myös kulttuuriset siirtymät ovat lennokkaita. Kirjailija hyppää ketterästi Schubertista Thomas Manniin, Richard Wagnerista Bob Dylaniin. Ajattelun notkeus ja epäsovinnaisuus tekevät kirjasta kiinnostavan sellaisellekin lukijalle, joka ei ole kotonaan taidemusiikin yläpilvessä tai jota musiikin mikrohienoudet eivät kiinnosta.

Kirja sivistää. Lehmus ei ole pelkkä keväällä vienosti vihertävä lehtipuu, vaan ikivanha saksalaisen yhteisöllisyyden ja paikallisen päätöksenteon symboli. Kylälehmuksen alta lukija tempaistaan nopeasti Mannin Taikavuorelle tai romantiikan ajan kuolemanhaaveisiin. Oman osuutensa saavat niin varikset, jääkaudet kuin suurvaltapolitiikkakin.

Musiikin tai runojen analysointi ei tapa laulujen kiehtovuutta. Päinvastoin. Niissä on loputtomiin, mistä ammentaa. On vaeltaja, joka jää salaperäiseksi. Voi olla joku meistäkin. On virta, miilunpolttajan mökki, luonnonilmiöitä ja natiseva tuuliviiri, uhmaa, riehakasta menoa ja laahustamista. Talvi voi olla talvi tai pettymys elämään, alakuloinen tietoisuus kuolemasta.

Vaikka osaisi Winterreisen laulut ulkoa, kirja availee uusia ikkunoita. Lukiessa alkaa ymmärtää, miksi laulusarja on kirjoittajalleen pakkomielle kirjan englanninkielisen nimen lisäotsikon mukaisesti: Anatomy of an Obsession.

Kahdeksan lauluista soi duurissa, loput mollissa, muttei siitäkään kannata vetää johtopäätöksiä. ”Schubertin musiikissa duuri vaikuttaa usein mollia surullisemmalta vastoin yleistä ja kulunutta sävellajikäsitystä”, Bostridge kirjoittaa.

Teos antaa kuulijalleen tilaa. Kirjoittaja ei mestaroi, eikä alleviivaa merkityksiä. Se on raikasta, sillä Winterreisenkin laulut tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia kulturelleihin maku- tai tulkintakinasteluihin. Onko sopivin Winterreise-laulaja tenori vai baritoni? Kuka on kaikkien aikojen paras? Jos on liikaa aikaa ja tarvetta, voi ottaa kantaa Wasserflut-laulun ensitahtien trioliassimilaatioon, josta pianistipiireissä väitellään.

Vaikka pidättäytyisikin kiihkeistä keskusteluista, Bostridgen kirjaa lukiessa tekee mieli rynnätä kuuntelemaan, pitkittääkö laulaja jotain tuskaisaa diftongia ja painottaako merkitseviä tavuja. Kirja aktivoi kuuntelemaan ja ottamaan selvää. On ihan pakko tietää lisää variksista, korpeista ja germaanien puumytologiasta.

Tutkimuksen tehtävä on etsiä totuutta. Totuuden etsinnästä seuraa usein taloudellista hyötyä, mutta niitä ei aina voi tavoitella yhtä aikaa, kirjoitti kirjailija Jussi Valtonen hiljattain tieteestä (HS 27.12.2015).

Taiteenkin avulla etsitään totuutta, mutta tuotetaan samalla kokemuksia, jotka sysäävät liikkeelle jotain, joka ei heti muuntaudu numeroiksi, hyödyksi kansantaloudelle.

Jos pitäisi tiivistää maailman murhe ja ahdistus yhdeksi lauluksi, se olisi Winterreisen viimeinen laulu Der Leiermann eli Kampiliiransoittaja. Konserteissa laulua seuraa latautunut hiljaisuus. Yleisö ei tohdi heti taputtaa, koska on kokenut jotain, joka tulee eri maailmasta. Jotain rajattoman suurta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat