Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suhdannekäänne ei auttaisi kaikkia työttömiä

Suomen työttömyysaste on yllättävän pieni siihen nähden, että talouskasvu on ollut kituliasta jo kahdeksan vuotta.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Yksi tärkeistä tutkijoiden ja päättäjien seuraamista talousmittareista on työttömyysprosentti. Mitä suurempi se on, sitä enemmän on julkisia menoja ja sitä vähemmän hyvinvointivaltion rakentajia.

Kun ottaa huomioon, että Suomen talouskasvu on ollut kituliasta tai miinuksella jo kahdeksan vuotta, työttömyysaste on yllättävän pieni. Tilastokeskuksen mukaan se oli marraskuussa 8,2 ja äkillisistä vaihteluista puhdistettu trendi 9,2. Yksi selitys siedettäville lukemille on, että suomalaiset kotitaloudet ovat jaksaneet kuluttaa uhkista ja synkistä talousnäkymistä huolimatta. Kulutus on pitänyt talouden pyörät pyörimässä, mutta se on ollut hyvin velkavetoista.

Yhdysvalloissa talous on jo hyvässä kasvussa, ja työttömien määrä pienenee. Yhdysvaltojen ja Suomen työmarkkinoiden välillä on tietysti monenlaisia eroja, mutta yksi olennainen ero on, että Yhdysvalloissa muutetaan herkästi työn perässä.

Suomessa väkeä pitää paikallaan muun muassa se, että asuntojen hinnat ovat korkeita siellä, missä työllistyminen on todennäköisempää. Muutto tarkoittaisi asumismukavuudella mitaten suurta elintason laskua. Suomalainen sosiaaliturvakaan ei aina rohkaise siirtymään työn perässä.

Lopputulos näkyy niin sanottuna kohtaanto-ongelmana: avoimet työpaikat eivät täyty, koska ne ovat työttömän kannalta väärässä paikassa tai niihin vaaditaan sellaista koulutusta tai kokemusta, jota työttömällä ei ole. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli marraskuun aikana auki 60 200 työpaikkaa. Niitä oli 1 400 enemmän kuin vuosi sitten. Paikoista jäi yli 40 prosenttia täyttymättä marraskuun loppuun mennessä. Tämäkin lukema oli suurempi kuin vuosi sitten.

Samaan aikaan kun työtä on tarjolla, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa huolestuttavaa vauhtia. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa on jo 114 400 yli vuoden työttömänä olleita. Erityisen murheellista pitkäaikaistyöttömien kohdalla on se, että mahdollinen suhdannemuutos voi pyyhkäistä tämän ryhmän yli. He eivät saa työtä, vaikka talous alkaisikin kasvaa ja työn kysyntä lisääntyä.

Työllisyystutkijat Jussi ja Topias Pyykkönen ovat tutkineet Porin kaupungin tilauksesta Porin työttömyyden rakennetta. Samalla tulee muutamia muutakin maata koskevia tulkintoja.

Pyykköset ovat rakentaneet viisi ”indikaattoria” eli selittäjää sille, miksi työttömän työllistymisen todennäköisyys on heikentynyt. Se on heikentynyt, jos työttömällä ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, hän on täyttänyt 55 vuotta, hän on ollut työttömänä yli puolet vuodesta peräkkäisinä vuosina, hänellä ei ole työhistoriaa tai se on taantuvalta toimialalta. Näin laskien lähes kolmasosalla Suomen työttömistä ei ole lainkaan ”miinuspisteitä”. Suhdanteen kääntyessä he päätyvät Pyykkösten mukaan helpoimmin uuteen työhön. Vaikeinta työllistyminen on sille työttömien kymmenesosalle, joilla on kolme tai neljä miinuspistettä.

Pyykköset selvittävät indikaattoripisteiden osuudet suurissa kaupungeissa. Näin laskien Oulussa, Vaasassa ja Kuopiossa on suhteellisesti eniten sellaisia työttömiä, joilla työllistymistä hidastavia tekijöitä on vähän. Noususuhdanne näkyisi näissä kaupungeissa nopeana työllisyyden kasvuna. Toista päätä edustavat Lahti, Vantaa ja Kouvola. Rakenteellisen työttömyyden alueelliset erot kasvaisivat suhdannekäänteessä.

Päättäjät puuttuvat mieluusti miinuspistelistaan ja alueellisiin eroihin vippaskonstein, jonkinlaisella tempputyöllistämisellä lähiseudulla. Parhaita lääkkeitä ovat kuitenkin ne, jotka alentavat työttömän kynnystä muuttaa ja kouluttautua uudelleen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat