Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Paikallinen sopiminen on tissien vastakohta – vaikeat sanat pilaavat kaiken

Luotaantyöntävät sanat ovat suurin uhka demokratian toimivuudelle Suomessa, kirjoittaa Tuomas Niskakangas kolumnissaan.

Pääkirjoitus
 
Tuomas Niskakangas Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on talouden ja politiikan toimituksen uutistuottaja.

Tiedättekö sen tunteen, kun edessä on tärkeän oloinen uutinen, mutta siihen ei millään jaksaisi paneutua. Tekee mieli kääntää sivua tai vaihtaa kanavaa.

Se ei ole ihme. Tärkeimmistä yhteisistä asioistamme päätetään sanoilla, jotka saavat normaalin ihmisen nukahtamaan. Luotaantyöntävät sanat ovat suurin uhka demokratian toimivuudelle Suomessa.

Melkein kaikki alkavan vuoden suuret uudistushankkeet on nimetty epähoukuttelevasti.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyttä edistetään suurella sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksella. Uudistuksen lyhennenimi sote mahtuu mukavasti otsikkoon muttei houkuttele lukemaan. Parempi sana olisi terveysuudistus. Kukapa ei olisi kiinnostunut suuresta terveysuudistuksesta?

Entäpä paikallinen sopiminen? Verkkouutisen otsikossa paikallinen sopiminen on tissien vastakohta. Se ei vedä klikkejä eli lukijoita. Kyseessä on kuitenkin merkittävä suomalaisia työntekijöitä koskettava uudistus. Ihmisten palkoista, lomista ja vapaapäivistä sopimista halutaan viedä ammattiliitoilta ja keskusjärjestöiltä työpaikoille.

Paikallista sopimista parempi termi olisi esimerkiksi työpaikkasopiminen tai työpaikoilla sopiminen.

Sote-uudistukseen liittyy myös aluehallintouudistus. Siinä monia tärkeitä tehtäviä annetaan kunnilta uusien itsehallintoalueiden hoidettavaksi.

Kauhealle itsehallintoalue-sanalle on onneksi vaihtoehto. Se on maakunta, jota Kotimaisten kielten keskus on jo suosittanut. Media tosin epäröi yhä maakunnan käyttöä, koska se on keskustalaiseksi värittynyt sana. Keskustalaisuus karisisi kuitenkin sanasta nopeasti, jos muutkin puolueet ja media ottaisivat sen rohkeasti käyttöön.

Miksi emme sitten Helsingin Sanomissa korvaa huonoja sanoja paremmilla? Onhan meillä johtavana päivälehtenä valtaa kielen kehittymisessä.

Valitettavasti kielen ohjaaminen on vaikeaa. Helsingin Sanomilla on huonoja kokemuksia uusien sanojen valitsemisesta. Vuonna 2010 HS haki yleisökilpailulla yleisnimeä iPadille ja muille tableteille. Voittajaksi HS:n kokoama raati valitsi sormitietokoneen. Se ei tarttunut.

Kieli ei toimi pakottamalla, eikä siitä ole helppo sopiakaan. Kaikilla kielenkäyttäjillä on vastuunsa parempien sanojen käytöstä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat