Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Innovaatiot vaativat valtiolta aktiivisuutta

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Maailmanlaajuisen finanssikriisin puhkeamisen jälkeen Suomen talous on kärsinyt sitkeästä suhdanne- ja rakennekriisistä. Tuottavuuden kasvu on tyrehtynyt ja korkean teknologian tuotteiden vienti romahtanut. Yrityksillä on vaikeuksia valmistaa innovatiivisia tuotteita.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on vastannut vaikeuksiin omilla talouspoliittisilla tavoitteillaan. Hallitus haluaa parantaa hintakilpailukykyä merkittävästi alentamalla työvoimakustannuksia, purkamalla yritystoimintaa haittaavaa säätelyä ja tasapainottamalla julkista taloutta menoleikkausten avulla.

Hallitus on myös päättänyt leikata koulutus-, tutkimus- ja innovaatiomenoja, ja tämä on tehnyt viime hallituskaudella esiin nousseesta osaamiskriisistä akuutin. Vaikka hallituksen retoriikassa korostetaan jatkuvasti rakenteiden uudistamista, koulutus- ja tutkimusleikkaukset rapauttavat yhteiskunnan osaamisperustaa ja hidastavat talouden uudistamista.

Monessa yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa on käyty yt-neuvotteluja, ja tänä vuonna on odotettavissa paljon irtisanomisia. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan leikkausten on ennustettu vievän yliopistojen tutkijoita ja yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ulkomaille. Leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti tutkimus- ja kehittämistoimintaa helpottaviin yritystukiin. Siinä missä esimerkiksi maa- ja metsätalouden tukiin panostetaan, innovaatiorahoittaja Tekesiltä leikataan rajusti resursseja.

Tätä politiikkaa selittänee osaltaan se, että nykyisillä johtavilla päättäjillä ei ole vahvaa luottamusta osaamisen, teknologian ja innovaatioiden merkitykseen. Ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että osaamisen ja innovaatioiden merkitys Suomen talouden ja yhteiskunnan kehitykselle olisi vähentymässä.

Valtioilla on ollut merkittävä rooli innovaatiotalouksien kehityksessä. Valtiota tarvitaan jakamaan innovaatioiden kehittämisen riskiä yksityisen sektorin kanssa, sillä innovaatioiden kehittäminen on riskialtista ja se tapahtuu epävarmuuden vallitessa.

Innovaatiotutkija Mariana Mazzucato on osoittanut, että jopa vapaan kapitalismin malliksi mielletyssä Yhdysvalloissa liittovaltiolla on ollut valtava merkitys monien alojen – kuten informaatioteknologian sekä bio- ja nanoteknologian – vallankumouksellisessa kehityksessä.

Suomi ei olisi noussut eurooppalaiseksi innovaatiojohtajaksi ilman pitkäjänteistä politiikkaa. Tekes on myötävaikuttanut Nokian menestykseen, metsäteollisuuden uusiutumiseen ja pelialan viime vuosien nousuun. Sitra oli 1970-luvulla visionäärinen toimija, joka ymmärsi teollisuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarpeen ennen monia muita.

Julkisen innovaatiorahoituksen merkityksestä Suomessa on olemassa todistusaineistoa. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ylläpitämän, suomalaisten yritysten innovaatioita kartoittavan SFINNO-tietokannan mukaan Tekesin rahoitusta oli mukana yli 60 prosentissa vuosina 1985–2007 tunnistetuista kaupallisista innovaatioista. Julkisilla toimijoilla on myös ollut valtava merkitys yritysten ja tutkimuslaitosten innovaatioyhteistyön rakentajina.

Tulevaisuudessa tulisi kiinnittää myös huomiota innovatiivisiin julkisiin hankintoihin, joiden edistäminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Jos pienikin osa vuosittaisista, arvoltaan yli 30 miljardin euron julkisista hankinnoista ohjattaisiin älykkäiden ratkaisujen kehittämiseen, se loisi markkinoita suomalaisille kasvuyrityksille ja tehostaisi julkisen sektorin toimintaa.

Tällaisista älykkäistä ratkaisuista on jo muutamissa kaupungeissa saatu hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Oulussa otettiin innovatiivisen julkisen hankinnan ansiosta käyttöön digitaalinen lukkojärjestelmä. Innovatiivisten julkisten hankintojen yleistyminen tulevina vuosina edellyttäisi kuitenkin, että hankinnoista päättävissä organisaatioissa ei pelättäisi liikaa epäonnistumisia.

Sipilän hallituksen politiikassa on korostunut ajatus siitä, että julkinen ylisääntely ja byrokratia hidastavat talouden rakennemuutosta.

Talouspolitiikkaa suunniteltaessa kannattaisi kuitenkin pitää mielessä, että innovaatioiden kehitys edellyttää yrittäjähenkistä valtiota, joka toimii kärsivällisenä investoijana, verkostojen luojana ja kysynnän lähteenä uusille tuotteille ja palveluille.

Antti Alaja

Kirjoittaja on ajatuspaja Kalevi

Sorsa -säätiön projektitutkija.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat