Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Iranilla on edelleen ristiriitaisia rooleja

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Yksi maailman tavoitelluimmista johtajista valtiovieraana ja vierailujen isäntänä on lähiaikoina Iranin presidentti Hassan Ruhani.

Ruhanin valinta Iranin presidentiksi kesäkuussa 2013 avasi tien neuvotteluille Iranin ydinohjelman kansainvälisestä valvonnasta. Neuvottelusopu syntyi viime heinäkuussa. Iraniin ydinohjelman vuoksi kohdistettuja kansainvälisiä pakotteita ryhdyttiin purkamaan viikonvaihteessa. Lähes 80 miljoonan asukkaan maan markkinat aukenivat taas ulkomaailmalle.

Ensi viikolla Ruhani matkustaa Italiaan ja Ranskaan. Niiden johtajien lisäksi hän tapaa paavi Franciscuksen. Ruhani on itsekin uskonoppinut.

Samaan aikaan Teheraniin suuntaavat matkustajakoneet täyttyvät liikemiehistä.

Ruhanin mukaan Iran tavoittelee jopa 45 miljardin euron vuosittaisia sijoituksia, jotta sen kurjistunut talous kääntyisi kahdeksan prosentin kasvuun vuodessa.

Ensireaktioista päätellen Iranilla on hyvät edellytykset houkutella sijoituksia ja käydä kansainvälistä kauppaa. Ydinohjelmasta syntynyt kriisi kesti yli 12 vuotta ja katkaisi suuren osan Iranin kansainvälisistä talousyhteyksistä. Muutos tuntuu myös öljymarkkinoilla, joilla Iranin uudelleen kasvava vienti lisää ylitarjontaa entisestään.

Syntyneen sovun poliittinen merkitys Iranissa ja kansainvälisesti ei ole läheskään yhtä selvä kuin sovun vaikutus talouteen. Taloudessakin hyödyt tulevat tavallisille iranilaisille viipeellä, vaikka kehitys olisi myönteistä.

Sopimusta yritetään edelleen kampittaa. Ruhanin asema voi horjua. Epäilyt ydinohjelman sotilaallisista osista eivät ole ainoa Iraniin liittyvä kansainvälinen kiistanaihe vaan kiistanaiheista ainoa, joka on ratkaistu.

Sopimusta Iranin ydinohjelman rajoittamisesta ja valvonnasta vastustivat konservatiivit sekä Iranissa että neuvottelujen toisessa pääosapuolessa Yhdysvalloissa. Vielä voimakkaammin vastarintaa tekivät Israel ja Saudi-Arabia, jotka pitävät Irania uhkana itselleen.

Israelin vastustus on lientynyt sen verran, että se sanoo keskittyvänsä todentamaan sopimuksen ehdotonta toimeenpanoa. Saudien ja Iranin kiista on sen sijaan pahentunut entisestään. Yhdysvalloissa sopimus on yksi teema marraskuussa pidettävissä presidentinvaaleissa. Iranissa Ruhanin edustamien maltillisten ja häntä vastustavien konservatiivien valtasuhteet ovat koetuksella jo helmikuun lopussa pidettävissä vaaleissa.

Iran on siinä mielessä poikkeuksellinen valtio, että maan johtajilla on viime kädessä uskonnollinen valtakirja. Sama pätee Saudi-Arabian kuningashuoneeseen.

Helmikuussa Iranille valitaan uusi parlamentti. Samaan aikaan valitaan uudet jäsenet uskonoppineiden asiantuntijaneuvostoon, joka vuorostaan valitsee aikanaan maalle uuden ylimmän johtajan ajatollah Ali Khamenein jälkeen. Lisäksi uskonoppineet muodostavat valvojien neuvoston, joka seuloo parlamenttiehdokkaat.

Ruhanin uudistuslinja saa nyt voimaa eristyneisyyden vuosien loppumisesta. Varsinkin Iranin kaupunkien keskiluokka on useiden arvioiden mukaan Lähi-idän maltillisimpia ja länsimyönteisimpiä väestönryhmiä.

Vanhoilliset lähtevät kuitenkin vastahyökkäykseen ja pyrkivät varmistamaan asemansa varsinkin asiantuntijaneuvostossa.

Ruhanille jää aika vähän liikkumatilaa. Julkisuudessa ei ole viitteitä siitä, että Iran olisi vähentämässä puuttumistaan sotiin Syyriassa, Irakissa ja Jemenissä tai tinkimässä asemastaan Libanonissa ja Persianlahden shiiamuslimien tukijana. Ydinsopimus on kuitenkin niin suuri asia, että sillä voi olla arvaamattomia myönteisiäkin seurauksia.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat