Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Koko maailman suuri vaalinäytelmä

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat
Lasse Rantanen
Kuva: Lasse Rantanen

Suuri osa maapallon 7,3 miljardista asukkaasta seuraa Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjaa ainakin jossakin vaiheessa. Äänestyspäivänä marraskuussa uurnilla voivat kuitenkin käydä vain äänioikeutetut Yhdysvaltojen kansalaiset, joita on noin 240 miljoonaa.

Yleisön koko ja kiinnostus johtuvat Yhdysvaltojen poliittisesti ja taloudellisesti johtavasta asemasta maailmassa, ja myös kampanjan pituudesta. Toistaiseksi on kilpailtu vasta valinnasta demokraattisen tai republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Puolueiden ensimmäiset osavaltiokohtaiset esivaalit järjestetään helmikuun alussa. Puoluekokouksiin on vielä puoli vuotta ja vaalipäivään yli yhdeksän kuukautta.

Globaalista yleisöstä huolimatta vaalikampanjointi on kohdennettu sille joukolle, joka voi äänestää. Julkisuudesta ja suosiosta maailmalla on ehdokkaalle harvoin hyötyä, joskus siitä on jopa haittaa.

Väistyvä presidentti Barack Obama hyötyi hieman valtavasta suosiostaan Euroopassa ensimmäisessä presidenttikampanjassaan 2008. Toisaalta vuoden 2004 vaaleissa toiselle kaudelle valitun republikaanisen presidentin George W. Bushin kampanjaorganisaatio korosti, että demokraattien ehdokas John Kerry osaa puhua ranskaa. Se teki hänestä epäluotettavan.

Tässä asetelmassa ulkomaisella yleisöllä on niukasti keinoja saada omia huoliaan vaaliteemojen joukkoon. Arviot ehdokkaista muokkautuvat Yhdysvaltain julkisen keskustelun mukaan.

Kuva ehdokkaiden ulkopolitiikasta on usein harhaanjohtava, ja muutosodotukset ovat ylimitoitettuja.

Suurvallan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päälinja on jatkuvuus. Esimerkiksi Obaman tuella neuvoteltu sopimus Iranin ydinohjelman valvonnasta ei välttämättä ole vaarassa, vaikka republikaaniset presidenttiehdokkaat haukkuvat sitä joukolla. Obaman kehitys- ja ilmastopoliittiset linjaukset sen sijaan eivät ole yhtä hyvässä turvassa

Nykyisten ehdokkaiden mahdollista merkitystä ulkomaailmalle voi arvioida heistä kiistellyimmän, republikaanien ehdokkaaksi pyrkivän Donald Trumpin kautta.

Jos Trump valitaan presidentiksi, mikä on edelleen epätodennäköistä, se aiheuttaisi hämmennystä kaikkialla. Hänen harvalukuiset varsinaiset ulkopoliittiset linjauksensa eivät kuitenkaan ole kovin radikaaleja. Trump on esimerkiksi sovinnollinen Venäjää kohtaan ja pidättyväinen sotilaallisen voiman käytössä.

Enemmän seurauksia olisi Trumpin maahanmuuttopolitiikalla. Trump on houkutellut äänestäjiä ehdotuksella muslimien maahanmuuton estämisestä. Hänellä ei presidenttinä olisi mitään edellytyksiä myötävaikuttaa Lähi-idän kriisien ratkaisuihin.

Kovempaa ulkopolitiikkaa republikaanien kampanjassa vetävät äärikonservatiivi Ted Cruz ja jopa tätä maltillisempi Marco Rubio. Demokraattien johtava ehdokas Hillary Clinton edustaa paljolti Obaman linjaa, jota hän myös toteutti ulkoministerinä vuosina 2009–2013. Hänen haastajansa Bernie Sanders edustaa vasemmalla laidalla samanlaista kokemattomuutta kuin republikaanit oikealla.

Kampanjalinja ja toteutuva politiikka ovat kuitenkin tunnetusti eri asioita. Jopa Yhdysvallat joutuu reagoimaan siihen, mitä muualla tapahtuu. Obaman piti kääntää Yhdysvaltojen painopiste Euroopasta Aasiaan, mutta hanke on vähintään kesken.

On todellinen ongelma, jos presidentillä on pakkomielle, kuten Bushin halu hyökätä Irakiin. Toinen ongelma on osaamattomuus, mutta sitä on yllättävän vaikea tunnistaa etukäteen. Eurooppa yleensä tunnistaa ja tunnustaa hyvät Yhdysvaltojen presidentit vasta heidän virkakausiensa päätyttyä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat