Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Opettajan­koulutus pitäisi määritellä yliopistojen kansalliseksi erityis­tehtäväksi

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Suomessa yliopistojen rahoitus perustuu suoritettujen opintopisteiden ja tutkintojen ohella kansainvälisten tutkimusjulkaisujen määrään ja kilpailemalla hankittuun tutkimusrahoitukseen.

Tällainen rahoitusmalli ei erottele aloja niiden ominaispiirteiden perusteella, ja sen vuoksi se antaa eri tieteenaloille toisistaan suuresti poikkeavat menestymisen lähtökohdat.

Mallista hyötyvät erityisesti luonnon- ja lääketieteelliset alat, häviäjiä ovat humanistiset ja ihmistieteelliset alat. Luonnontieteissä ja lääketieteessä on enemmän mahdollisuuksia yritysyhteistyöhön, tutkimusrahoitusta on helpommin saatavilla ja julkaisuja tehdään suurissa tutkimusryhmissä. Opettajankoulutuksessa tutkimusta tehdään yleensä pienissä ryhmissä ja yksittäisen tutkimuksen valmistuminen vie usein toista vuotta.

Kun hallitus on leikannut yliopistojen rahoitusta, opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole ottanut vastuuta yliopistojen tehtäväjaon uudistamisesta vaan pannut yliopistot kilpailemaan keskenään. Sen seurauksena yliopistot pyrkivät vahvistamaan niitä aloja, joita rahoitusmalli suosii, ja karsimaan muita aloja.

Suomesta voi lähitulevaisuudessa kadota useita merkittäviä tieteenaloja vain siksi, että yliopistoille on taloudellisesti edullisempaa keskittyä niihin aloihin, jotka ovat tutkimusrahoituksen näkökulmasta tuottavimpia.

Nykyiseen yliopistojen rahoitusmalliin sisältyy ympäröivän yhteiskunnan kannalta huomattava ongelma, joka on jäänyt toistaiseksi vähälle huomiolle: malli ei tunnista sitä elinvoimaa ja muita myönteisiä vaikutuksia, joita yliopistot tuovat lähialueilleen. Valittu linja voi johtaa ratkaisuihin, jotka ovat lyhyellä aikavälillä yliopistoille edullisia mutta muulle yhteiskunnalle vahingollisia.

Savonlinnassa ja Raumalla sijaitsevat opettajankoulutusyksiköt ovat esimerkkejä seutukunnilleen paljon hyvää tuottavasta toiminnasta. Yksiköiden henkilöstö osallistuu moniin erilaisiin kehittämishankkeisiin ja alueen opettajien täydennyskoulutukseen. Opettajaksi opiskelevat ovat muun muassa aktiivisesti mukana alueen yhdistyksissä ja lasten harrastustoiminnassa ohjaajina.

Etenkin tällaisten pienten yksiköiden tulevaisuus on jo kyseenalaistettu, koska yliopistojen nykyisen rahoitusmallin indikaattoreilla toiminta ei ole riittävän menestyksellistä. Savonlinnan kampuksen tulevaisuudesta päätetään keväällä, Kajaanista opettajankoulutus lopetettiin jo tämän vuosikymmen alussa.

Kainuussa päätös näkyy synkkenevinä muuttotappioina nuorten ikäluokissa ja opettajien saatavuuden heikkenemisenä. Savonlinnassa kampuksen alasajo tarkoittaisi nuorison katoamista alueelta, opiskelija-asuntosäätiön ajautumista konkurssiin ja kaupungin ajautumista kriisikunnaksi.

Opettajankoulutus on yhteiskunnan peruspalvelu, jolla rakennetaan sosiaalista ja alueellista yhdenvertaisuutta. Ennen nykyistä yliopistolakia ja rahoitusmallia opettajankoulutuksen valtakunnallista järjestämistä ei jätetty yksittäisten yliopistojen ratkaistavaksi. Aiemmin opettajankoulutukseen liittyvät päätökset on tehty perusteellisen komiteatyöskentelyn nojalla ja eduskunnan tuella.

Ministeriön omissakin arvioissa opettajia pitäisi kouluttaa nykyistä enemmän ainakin vuoteen 2030 asti, joten opettajankoulutuksen karsimiselle ei ole mitään tarvetta.

Uhkakuvat poistuisivat, jos ministeriö tulkitsisi opettajankoulutuksen yliopistoille annetuksi kansalliseksi erityistehtäväksi. Tällöin olisi mahdollista korvamerkitä suoraan riittävä rahoitus nykyisten opettajankoulutusyksiköiden ylläpitämiseksi.

Tällainen ratkaisu ei tulisi juuri tämänhetkistä käytäntöä kalliimmaksi, mutta se turvaisi koulutettujen opettajien saatavuuden koko maahan. Samalla se vapauttaisi lisäresursseja opettajankoulutusta kehittävään tutkimukseen.

Kyseessä on myös arvovalinta.

Tutkimusrahoituksesta kilpailu sopii hyvin aloille, jotka tuottavat elinkeinoelämän menestymistä helpottavia innovaatioita, mutta huonosti aloille, joilla luodaan perusta koko yhteiskunnan ja erityisesti lastemme hyvinvoinnille. Tätä tarkoitusta vartenhan yliopistot maakuntiin alun perin perustettiin.

Timo Tossavainen ja Mikko Ripatti

Tossavainen on Savonlinnan kampuksen opettajankoulutuksen lähiesimies. Ripatti on Savonlinnan normaalikoulun johtava rehtori.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat