Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Linja on perusteltu, kaikki keinot eivät

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Talouspolitiikan arviointineuvosto on suomalaisessa talouskeskustelussa varsin tuore tulokas. Tiistaina julkistetulla raportillaan neuvosto pääsi arvokkaalle paikalle punnitsemaan hallituksen talouspolitiikan osuvuutta.

Keskustelu hallituksen säästöistä, pakkolaeista ja muista sopeutuksista on ollut vilkasta. Kansa, tutkijat ja poliitikot ovat kiistelleet asiasta siitä lähtien, kun Juha Sipilän (kesk) hallitus julkisti hallitusohjelmansa. Hallituksen ulkopuolella syntynyt ja tutkimukseen perustuva kokonaisarvio on oiva keino nostaa pohdinnan tasoa.

Arviointineuvostoa kohtaan tunnetut, jakautuneet odotukset ohjasivat raportin tulkintaa: osa koki raportin tukeneen hallitusta, osa katsoi hallituksen talouspolitiikan saaneen nyt täystyrmäyksen.

Molemmat tulkinnat ovat osittain oikeassa. Raportti tuki ja moitti, mutta monen raporttia odottaneen pettymykseksi se ei asetu yksiselitteisesti sen kummemmin kriitikoiden kuin puoltajienkaan kannalle. Tästä raportista ei saa taiteltua hattua oppositiolle. Mutta hallituksen olisi syytä perehtyä kritiikkiin sekä miettiä neuvoja ja vaihtoehtoja – tehdä työtä, johon tämä hallitus ei ole riittävästi alistunut.

Talouspolitiikan arviointineuvosto tuntuu ymmärtävän hallituksen talouspolitiikan perusviritystä: nyt täytyy sopeuttaa menoja vastaamaan tuloja, sillä julkisen talouden kestävyys on pitkällä aikavälillä vaarassa. Eli erityisesti poliittisen kartan vasemmalta laidalta tulleet elvytysvaatimukset eivät saa raportissa vastakaikua.

Eikä neuvosto tyrmää hallituksen suunnittelemien sopeutusten aikatauluakaan. Raportissa arvioidaan, että jos kipeitä päätöksiä lykätään, ne muuttuvat vieläkin kipeämmiksi. Hallitus on päättänyt tehdä neljän miljardin sopeutukset tällä hallituskaudella.

Jos neuvosto hyväksyykin suunnan, niin keinojen tasolla tulee reipasta kritiikkiä. Erityisesti moitteita saavat hallituksen sommittelemat niin sanotut pakkolait.

Neuvosto ei usko, että niillä saataisiin aikaan mitään kestävää suomalaisten yritysten kilpailukyvyn hyväksi. Ihan aiheestakin raportti huomauttaa, että kilpailukyvyn kasvattamisen nimissä tehtyjä, muun muassa vuosityöaikaa pidentämään tarkoitettuja ratkaisuja on turha laskea pysyväksi eduksi ja suureksi joukoksi uusia työpaikkoja.

Palkanalennuksiksi koetut ratkaisut johtavat ennen pitkää työmarkkinoilla kompensaatiovaatimuksiin. Ja jos niihin ei suostuta, kustannuksia tulee työmarkkinarauhan rikkoutumisesta. Hallituksen olisi syytä tunnustaa, että jos pakkolaeilla yleensäkään on arvoa, se on kilpailukykyä hetkeksi parantavan starttiryypyn arvo.

Talouspolitiikka ei ole pelkkää taloutta. Politiikka on mahdollisen taidetta ja talouspolitiikka on osa politiikkaa. Talouspolitiikan arvioinneissa päädytään helposti siihen, että ongelma löydetään taloustieteellisin kriteerein kohdasta, jossa taloustiede ei ole koskaan käynytkään.

Talouspolitiikan arviointineuvosto ihmettelee, oliko ihan fiksua päättää, että taloutta ei paikata verotusta korottamalla. Arvonlisäveron korotus olisi taloustieteellisesti perusteltu tapa hakea budjettiin paikkausta ja hakea liikkumatilaa fiskaaliselle devalvaatiolle – mikä kelpaisi monen tutkijan mielestä nykylinjan oikeaksi vaihtoehdoksi.

Verolinja on kuitenkin poliittinen päätös – se on toiminut Sipilän hallituksen talouspolitiikassa kuin lukitus painekattilassa. Jos lukituksen avaa, paine edetä sopeutusten kautta pienenee. Talouspolitiikan peruslinja olisi silloin vaarassa. Saattaisi siinä olla vaarassa hallituspohjakin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat