Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomi täyttyy turvapaikanhakijoiden työpajoista – niissä esimerkiksi pelataan kyykkää tai leivotaan ruisleipiä

Pääkirjoitus
 
Anna-Liina Kauhanen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimittaja.

Tampereella pidettiin graffitityöpaja. Savonlinnassa opettajaopiskelijat aloittavat taide- ja ruokatyöpajat. Jopa museoilla on työpajoja turvapaikanhakijoille. Niissä pelataan kyykkää ja leivotaan ruisleipää.

Työpaja on nyt taikasana, joka nousee esiin siellä, missä puhutaan kotoutumisesta. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä varsinkin poliitikot itse asiassa tarkoittavat puhuessaan työpajoista.

Tarkoitetaanko niillä samanlaista toimintaa, jota on räätälöity nuorille työttömille ja joihin osallistumisella on suora linkki paitsi työllistymiseen myös erilaisten etuuksien saamiseen? Vai onko kyse ajanvietosta, jolla ehkäistään mitääntekemättömyyden tuomaa turhautumista?

Työpaja-termin taakse piiloutuu paljon sellaista, joka vaatisi selkeyttä, varsinkin, kun turvapaikan saaneiden sosiaaliturvaan suunnitellaan vastikkeellisuutta. Mitä tulijoiden pitäisi sitoutua tekemään perusturvan eteen? Ja ei kai nyt yritetä väittää, että työpajat ovat se ratkaisu, jolla muutetaan työmarkkinoiden rakenteita niin, että tulijat todella työllistyvät?

Toki epämääräisyydessäkin on puolensa. Työpajoissa saadaan aikaan paljon sellaista, mitä poliitikkojen ja virkamiesten on mahdoton suunnitella. Esimerkistä käy se, mitä tietojenkäsittelytieteen professori Erkki Sutinen tekee opiskelijoidensa kanssa Turussa.

Kyse on pelityöpajasta. Tarkoituksena on rakentaa kotoutumista ja uskontojenkin kohtaamista edistäviä pelejä turvapaikanhakijoiden, suomalaisten nuorten työttömien ja tutkijoiden yhteistyönä.

Sutisen aloja ovat interaction design eli vuorovaikutusmuotoilu sekä co-design, yhdessä tekemisen teknologiat.

Yhdessä muotoiltava teknologia synnyttää vuorovaikutusta ja samalla luottamusta erilaisten ihmisten välille, Sutinen sanoo. ”Teknologiassa on kummaa voimaa. Myös ne, jotka muutoin tappelevat, päätyvät yhteen, kun jotain pitää saada teknisesti toimimaan.”

Työpajassa syntyy peli tai kännykkäsovellus, josta saattaa olla hyötyä arjessa. Tai sitten ei, sillä miten hyödyllisyys määritellään? Ainakaan mitään kansanrunoja ei opetella, Sutinen sanoo.

Kotoutumisesta on Sutisen mielestä tehty liian vakavaa. Ennemminkin pitäisi puhua kotiutumisesta. Siihen työpajakin tähtää. ”Peleissä on oleellista haltioitumisen elementti, joka taas lisää uskallusta heittäytyä uuden oppimiseen. Pelin avulla voi päästä hetkeksi pidäkkeistään. Se tekisi hyvää, sillä moni turvapaikanhakija tuntee olevansa koko ajan kovan kontrollin alla.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!