Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pienvarastoissa näkyy asumisen vallankumous

Pääkirjoitus
 
Antero Mukka Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien päätoimittaja.

Tyhjensin lapsuudenkotini jokin vuosi sitten. Vanhempani ehtivät asustaa pientä omakotitaloa neljä vuosikymmentä, ja tavarapaljous oli sen mukainen. Sota-ajan kokenut sukupolvi oli kasvanut niukkuuteen, eikä mitään käyttökelpoista raaskittu heittää pois, oli tavaroilla käyttöä tai ei.

Lapsuusmuistot puskivat väkisinkin pintaan. Moni esine muistutti yhdessä koetuista hetkistä. Tunsin, että yksi elämänvaihe jäi peruuttamattomasti taakseni.

Myös Suomi hyvästelee aikakautta, jonka juuret ovat kiinnittymisessä maahan ja rakennettuun omaisuuteen. Elämäntavan ja työmarkkinoiden muutos kytkeytyvät globaaliin megatrendiin, joka kasvattaa kaupunkeja ja vähentää perinteisen omistusasumisen vetovoimaa.

Keikkatyö ja maailmankansalaisuus eivät ole asunnonostajan tunnusmerkkejä. Kaupungistumisen kiihtyminen ohjaa aiempaa tiiviimpään asumiseen, eikä perinteinen polku yksiöstä omakotitaloon ole enää perheellisiäkään houkuttava tie. Lähtömuutto suurten kaupunkien keskustoista on romahtanut, ja viime vuonna moni kehyskunta menetti jo asukkaitaan.

Takavuosina juuri suurten keskusten kehyskunnat kasvoivat, kun nuoret perheet etsivät haaveidensa omakotitaloa. Nyt unelmakoti löytyy läheltä keskustaa, ja se on yhä useammin vuokrattu.

Osan käänteestä selittää kehno taloustilanne, mutta kyse on myös arvojen muutoksesta. Omistaminen ei ole enää itsetarkoitus, eikä asuntolainan takaisinmaksu riitä ahkeroinnin motiiviksi. Niin asumisessa, liikkumisessa kuin lomailussakin rooliaan kasvattaa jakamiseen keskittyvä kulttuuri.

Tuoreet ratkaisut pääkaupunkiseudun joukkoliikennehankkeiden edistämiseksi tiivistävät edelleen kaupunkirakennetta asemanseuduille. Rakennuttajat tunnistavat kysynnän muutoksen: ennen muutama kilometri palveluihin oli sopiva etäisyys, nyt puolikin kilometriä tuntuu pitkältä matkalta.

Vuodenvaihteen tienoilla sain soiton vesivahingosta. Onneksi hälytys ei tullut kompaktista pientalokodistamme, vaan erikseen vuokratusta pienvarastosta. Varastokopin yläpuolella kulkenut viemäriputki oli pettänyt.

Vahingot jäivät vähäisiksi, kiitos huoltomiehen ripeän ensiavun.

Täystuhon sijaan pienvarastoissa muhiikin asumisen vallankumous. Pääkaupunkiseudulla varastofirmat kasvavat hurjaa vauhtia, ja toimipisteet ovat levittäytyneet näkyvästi kaikkien ulosmenoväylien varteen.

Varastojen kysynnän kasvu kertoo siitä, että ihmiset asuvat aiempaa pienemmissä asunnoissa ja yhä useampi jaksottaa aikansa kotimaassa keikkailuun ja ajanviettoon ulkomailla.

Varastotilan tarve kertoo toki myös viehättymisestä tavaraan, tarpeettomaankin. Meidänkin kopistamme löytyy kosolti rojua, jota ei vaan tee mieli heittää pois.

Varastobuumi ei ole enää ennakkovaroitus, vaan se kertoo jo nyt, että koko suomalainen asuntopolitiikka kaipaa uudelleenarviointia. Kyse ei ole vain asumisesta, vaan koko siitä dynamiikasta, johon asumisen, uudenlaisen työnteon ja toimeentulon yhtälö nojaa.

Asuntojen hintaeron kärjistyminen maan eri osien välillä on jo nyt osoittautunut toimivien työmarkkinoiden esteeksi. Etenkin pääkaupunkiseudulla olisi kysyntää muualta Suomesta tuleville osaajille, mutta muutto ei ole nykyoloissa taloudellisesti mahdollista.

Tulevat haasteet ovat myös laadullisesti valtavia. Suomessa on vuonna 2030 noin puolitoista miljoonaa yli 65-vuotiasta asukasta. Nykyinen asuntokanta ei tue ominaisuuksiltaan, palveluiltaan eikä sijainniltaan kotona selviytymistä riittävästi. Tarvitaan uudenlaisia, erilaisiin tarpeisiin joustavia asumismalleja.

Ruotsissa kutsuttiin 1960–1970-lukujen massiivista rakennusurakkaa miljoonaohjelmaksi. Sillä haluttiin ratkaista akuutti asuntopula.

Nyky-Suomessa lääkkeiksi tuskin kelpaavat betonikolossit ja standardikaksiot. Monimuotoisen uudistuotannon ohella vaaditaan olemassa olevan rakennuskannan ennakkoluulotonta uusiokäyttöä, omistusasumisen ihanteeseen jämähtäneen ajattelun muutosta ja yhteiskunnan etua palvelevia vuokramarkkinoita.

Pienvarasto on vasta hyvä alku. Vielä kun sen malttaisi siivota turhasta – jottei perikunnan tarvitse.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat