Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pelle, joka valtasi koko sirkuksen – Donald Trump on luupääoikeiston poptähti

Pääkirjoitus
 
Matti Apunen
Kirjoittaja on Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja.

Eilen käynnistyi toden teolla maailman suurin poliittinen sirkus. Iowalaiset äänestivät esivaaleissa suosikkiaan Yhdysvaltain presidentiksi. Ja tämän show’n tähtenä on ylikierroksilla käyvä Pelle Hermanni, joka solvaa muita esiintyjiä ja yleisöä ja aikoo kaataa koko teltan.

Donald Trump on omin voimin laskenut poliittisen oikeiston tasoa enemmän kuin yhdeltä mieheltä uskoisi mahdolliseksi. Hän haluaa tehdä konservatiivisuudesta räkäfarssin.

Trumpin kannattajat ovat päättäneet, että ongelma ei ole luokaton koheltaminen vaan laatukriteerit. Ja kun niistä päästään eroon, syntyy ”uusi poliittinen kulttuuri”.

Tuskin edes hipit olivat näin tyhmiä.

Donald Trump on luupääoikeiston poptähti. Mitä suurempi sammakko hänen suustaan loikkaa, sitä innokkaammin hänen kannattajansa rientävät todistamaan, että Trump taistelee ja että ”tämä mies ei pelaa muiden pelejä”.

Asiakysymyksissä Trump on kääntänyt takkiaan, ja esimerkiksi hänen verokäsityksistään ei kukaan saa selvää. Mutta trumpisteja tämä ei vaivaa, koska ”äijäpä pani jauhot suuhun sillekin punikkitoimittajalle”.

Donald Trump on mediaan ja poliittiseen korrektiuteen suivaantuneiden ihmisten kostofantasia. Yleisesti ottaen tämä suivaantuminen ei ole vailla perusteita, mutta median kriitikkona Trump on yhtä pätevä kuin tyyppi, joka sotkee salin ruoalla protestina muiden pöytätavoille.

Tämä olisi helppo ohittaa, ellei populismi nostaisi samaa painetta kaikkialla, missä poliittinen oikeisto yrittää keksiä itsensä uudelleen. Tämä murtaa sydämeni, koska oikeistolaisuus on aina ollut aikuinen ajattelutapa, ja nyt sen on kaappaamassa keskenkasvuisuus.

Trump on virus, joka tuhoaa republikaanit tehokkaammin kuin tuhat vuotta Hillary Clintonin hallintoa. Jos Grand Old Party valitsee Trumpin ehdokkaakseen, puolueesta tulee tähtitieteilijöiden termein valkoinen kääpiö. Se romahtaa sisäänpäin ja kosahtaa kappaleiksi 8. marraskuuta.

Terve näkee heti, että republikaanien ehdokkaista yksi on kirkkaasti yli muiden.

Hän on Ohion kuvernööri John Kasich. Hänestä emme tiedä paljonkaan, koska hän ei halua muuria Meksikon rajalle eikä loista tyytyväisyyttä töräytettyään seksistisen limbon.

Kasich on Indianan entisen kuvernöörin Mitch Danielsin poliittinen oppipoika. Danielsista olisi tullut kädet taskussakin vuosisadan paras amerikkalainen presidentti, mutta ikävä kyllä hän vetäytyi politiikasta pari vuotta sitten.

Daniels remontoi Suomen kokoisen Indianan osavaltion, joka oli velkaantunut raskaasti ja halvaantunut poliittisesti. Hän uudisti terveydenhuollon ja koululaitoksen ja pani järjestykseen ammattiliitot, jotka sanoivat kaikkeen ”ei”.

Jos Kasich on oppinut puoletkaan siitä mitä Danielsilta olisi opittavaa, hän on parempi kuin Ted Cruz, Ben Carson ja Marco Rubio yhteenlaskettuina.

Vaikutusvaltaisen New York Timesin dignitäärit asettuivat sunnuntaina tukemaan republikaaneista Kasichia. Ilmeisesti he arvelevat vaaleanpunaisissa höyryissään, että Kasich olisi pienin uhka demokraattien Hillary Clintonille. Mutta voi olla, että he näkevät myös hänen ansionsa linjanvetäjänä ja neuvottelijana.

Valitettavasti Kasichin mahdollisuudet voittaa ehdokkuus ovat yhtä pienet kuin minun mahdollisuuteni valloittaa sydämiä Hakaniemessä.

Mutta jos näkymät ovat näin huonot, miksi häneen kannattaa kiinnittää huomiota? Siksi, että hän edustaa sitä konservatiivisuuden alalajia, joka on kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä.

Tähän lajiin kuuluu valtion väliintulojen rajoittaminen sekä kansalaisiin luottaminen kannustemallien muodossa. Se haluaa poistaa esteet sosiaaliselta liikkuvuudelta. Se haluaa lopettaa kartellit, joita sisäpuolella olevat (esimerkiksi työlliset) pitävät yllä ulos jääneiden (työttömien) kustannuksella. Sille paikallaan pysymisen politiikka tarkoittaa kasvun rajoittamista, ja siksi maailman todellinen jakolinja ei kulje vasemman ja oikean välissä, vaan akselilla valtiouskoinen jäykkyys– joustavuus.

Ei huono asialista muuallekaan.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat