Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tapaus Caruna – väärin myyty, oikein rahastettu

Carunalle annettiin hintojen korotuksiin syy ja mahdollisuus ja nyt ihmetellään korotuksia.

Pääkirjoitus
 
Paavo Rautio Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Suomalaiset ovat viime aikoina joutuneet opettelemaan uusia talouden termejä. Tuorein niistä on ”luonnollinen monopoli”.

Teoriassa termillä tarkoitetaan sitä, että joillakin hyödykemarkkinoilla saavutetaan tehokkain tila, jos hyödykkeen tuottajia on vain yksi – siis ilman kilpailua ja vaihtoehtoa. Käytännössä termioppi tuli kantapään kautta ja liittyi sähköverkkoihin ja Carunaan. Eli kenelle monopolin pitäisi kuulua.

Tätä pohtivien sanat ovat terävämmät kuin heidän muistinsa. Sumea logiikka kertoo, että se oli valtio, joka myi kansallisessa omistuksessa olleen yksinoikeuden.

Caruna osti verkkonsa pörssifirma Fortumilta. Valtio on kyllä yhtiön suurin omistaja, mutta yritys toimii pörssiyrityksen logiikalla. Se ei ole hyväntekijä.

Fortum myi vuonna 2014 sähköverkkonsa, koska sillä oli tuottavampaa käyttöä myynnistä saatavalle rahalle. Viime vuosina Fortum on jakanut osinkoa valtiolle, meille, puoli miljardia euroa vuodessa. Lisää tulee tänä vuonna – jotain luultavasti verkkokaupastakin ja varmasti Fortumin toiminnan trimmaamisesta.

Moni muistaa ostajan tulleen ulkomailta. Harva muistaa, että mukana on suomalaista eläkerahaa. Eläkkeiden maksaminen on strateginen ja isänmaallinen palvelu, joka pystytään hoitamaan vain, jos eläkesijoitukset tuottavat ja työmarkkinoilta kerätään lisää.

Ja eivätkös ne olleet sähkökatkoista kärsivät kuluttajat ja nyt muistikatkoista kärsivät poliitikot, jotka vaativat investointeja sähköverkon vahvistamiseen? Politiikka pontevoitui myrskyjen jälkeen vaatimaan ja poliittisen myrskyn jälkeen tuomitsemaan vaatimuksen seuraukset.

Toistensa päälle tuhkaa ripottelevat päättäjät muistuttavat, että verkkojen omistus olisi pitänyt pitää kotimaassa.

Miksi kotimainen ostaja olisi tyytynyt vähään, kun kohtuullisen tuoton ylärajaa nostettiin reippaasti, hintavalvonta rakennettiin hampaattomaksi ja investointipakolla annettiin motiivi puuttua hintoihin? Vai meneekö logiikka niin, että kotimainen yksityinen ostaja olisi ollut sen verran tumpelo, että se ei olisi osannut vivuta rahaa omistajille yhtä tehokkaasti kuin ulkomainen? Mutta jos Caruna laski, että yhtiö saa rahaa korkokikkailulla sivuun, sen kannatti maksaa verkoista kova hinta – jota siis valuu Fortumin kautta yhteiskuntaan.

Moni laskee, että jos valtio olisi ostanut verkot, hinnat olisi pidetty alhaalla. Kallista sekin: ostosumman lisäksi rahaa olisi pitänyt löytää verkkoinvestointeihin jostain muualta kuin siirtohinnoista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat