Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sdp:n kymmenen laihaa vuotta – puolue on ollut kädetön Timo Soinin edessä

Pääkirjoitus
 
Unto Hämäläinen
Unto Hämäläinen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on Kuukausiliitteen toimittaja.

Helsingin työväentalon katto kaikui riemuhuudoista, kun tuli tieto vaalituloksesta: Tarja Halonen voitti Sauli Niinistön presidentinvaalien toisella kierroksella, joka pidettiin 29. tammikuuta vuonna 2006.

Presidentinvaalien toinen kierros oli aatteellinen kamppailu. Halosta tukivat koko vasemmisto ja vihreät. Niinistön takana olivat porvarilliset puolueet lukuun ottamatta perussuomalaisia. Timo Soini (ps) ei halunnut ottaa kantaa Halosen ja Niinistön kamppailuun. Soini auttoi Halosen voittoon, oikealla kiukutti.

Vaalit menivät lopulta tutun kaavan mukaan: Sdp:n ehdokas valittiin viidennen kerran peräkkäin presidentiksi.

Työväentalolle kokoontunut demariväki oli jo tottunut jatkuviin voittoihin presidentinvaaleissa. Tosin väkeä harmitti vieläkin, että Sdp oli vuoden 2003 eduskuntavaaleissa menettänyt suurimman puolueen aseman ja pääministerin paikan keskustalle.

Tarja Halosen voiton tunnelmissa uhottiin, että Sdp nousisi takaisin suurimmaksi puolueeksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Toisin kävi.

Tuosta voitollisesta vaali-illasta on nyt kulunut tasan kymmenen vuotta.

Sosiaalidemokraatit ovat sen jälkeen kokoontuneet vaalivalvojaisiin työväentalolle kahdeksan kertaa. Kolme kertaa on jännitetty eduskuntavaaleja, kaksi kertaa kuntavaaleja, kaksi kertaa eurovaaleja ja kerran presidentinvaaleja.

Joka kerta tulos on ollut yhtä huono: Sdp on hävinnyt vaalit. Pari kertaa tappio on ollut niin pieni, että se on kyetty selittämään torjuntavoitoksi.

Sosiaalidemokraattien historiasta ei löydy toista yhtä pitkää tappioputkea. Sdp joutui 1950-luvun lopulla pahoihin sisäisiin riitoihin ja repesi kahtia, mutta silti puolue pääsi muutamassa vuodessa jaloilleen ja sai suurvoiton vuoden 1966 eduskuntavaaleissa. Siitä alkaen Sdp oli Suomen johtava puolue neljäkymmentä vuotta.

Johtavan puolueen asemansa Sdp menetti vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Yllättävän vaalitappion jälkeen puolue joutui neljäksi vuodeksi oppositioon. Alkoi laiha kausi.

Voittoa on haettu monilla keinoilla. Sosiaalidemokraatit ovat vaihtaneet kaksi kertaa puheenjohtajaa. Alempia viskaaleita, kuten puoluesihteereitä, varapuheenjohtajia ja eduskuntaryhmän puheenjohtajia, on tullut ja mennyt. Aatteen puolellakin on kokeiltu jos jonkinlaisia versioita sosiaalidemokratiasta. Mikään ei ole vedonnut riittävästi äänestäjiin, jotta uusi nousu olisi alkanut.

Näin pitkään tappiokierteeseen on monia syitä, joita ei näin lyhyessä kirjoituksessa pysty nimeämään. Mutta yhden pystyy. Sdp – ja koko vasemmisto – on koko ajan ollut kummallisen kädetön Timo Soinin ja perussuomalaisten edessä.

Miksi vasemmistosta kehtaa sanoa näin rumasti?

Katsotaan kylmästi numeroita. Sosiaalidemokraateilla oli kymmenen vuotta sitten 53 kansanedustajaa ja perussuomalaisilla vain kolme edustajaa: Timo Soini, Raimo Vistbacka ja Tony Halme.

Nyt perussuomalaisilla on 38 edustajaa ja sosiaalidemokraateilla 34 edustajaa. Kokonaiskuva täydentyy, kun laskelmaan ottaa mukaan toisen vasemmistopuolueen. Vasemmistoliitolla oli silloin 19 edustajaa, ja nyt sillä on 12 edustajaa.

Vasemmisto on menettänyt 26 paikkaa, ja Soinin puolue voittanut 35 paikkaa.

Timo Soini ei ole kyennyt rokottamaan porvaripuolueita läheskään yhtä paljon kuin vasemmistoa.

Vihreät, Rkp ja kristillisdemokraatit ovat samankokoisia puolueita kuin ne olivat ennen perussuomalaisten nousua. Keskusta ja kokoomus ovat kärsineet perussuomalaisten noususta, ja niiden kannatus on vaihdellut. Nyt keskusta ja kokoomus ovat kuitenkin melkein yhtä suuria kuin kymmenen vuotta sitten.

Palataan vielä työväentalolle ja vuoden 2006 presidentinvaaleihin.

Timo Soinin nousu alkoi niistä vaaleista. Hän oli hauska poika, harmiton suunsoittaja, joka erottui harmaasta ehdokasrivistöstä, kun muut kilpailivat keskenään varovaisuudessa. Soini pärjäsi vaaleissa yllättävän hyvin, ja hänen nimensä jäi äänestäjien mieleen.

Näin Tarja Halosen voittoon kätkettiin tappion siemen.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat