Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sdp jatkaa vailla selkeää suuntaa

Sosiaalidemokraatit ovat omineet työn käsitteen, mutta työn luonne on suuressa muutoksessa.

Pääkirjoitus
 
Juha Akkanen Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Kansanedustaja Timo Harakka yritti viime viikolla herätellä sosiaalidemokraatteja pohtimaan puolueen asennoitumista tulevaisuuteen ja markkinatalouteen.

Aivan ensimmäisenä ei tulisi mieleen, että Vihreän Langan entinen päätoimittaja olisi työväenliikkeen nykyinen pääideologi. Mutta Harakka on parempi kuin ei kukaan. Herättelyä työväenliike kyllä kaipaa.

Sdp komeilee mielipidetiedustelujen ykkösenä, mutta täysin vailla omaa ansiotaan. Suosiolukemat kyllä tulevat alas viimeistään sitten, kun Sdp on jälleen hallituksessa.

Viimeksi Sdp eli suuruuden aikoja 1990-luvun loppupuolella, kun Paavo Lipponen oli puheenjohtaja ja pääministeri. Siitä pitäen suunta on ollut alaviistoon vaaleista toiseen.

Lipposen jälkeen puheenjohtajaksi on noussut vuoroin ay-liikkeen kasvatti, vuoroin ay-liikettä karsastava. Nyt on taas työväenliikkeen kasvatin – Antti Rinteen – vuoro.

Työnantajaleirissä Sdp:tä kutsutaan SAK:n poliittiseksi siiveksi. Vertaus tulee Pohjois-Irlannin politiikasta, IRA:sta ja Sinn Fein -puolueesta. Nyt vertauksella on taas enemmän katetta kuin Jutta Urpilaisen puheenjohtajakaudella.

Sdp on ominut itselleen työn käsitteen. Mutta työn luonne on suuressa muutoksessa, eikä työtä todennäköisesti enää koskaan riitä kaikille halukkaille Suomessa. Jo nyt pitkäaikaistyöttömistä moni on käytännössä työkyvytön tai ainakin työnantajan silmissä epäkuranttia joukkoa, jota ei kannata palkata, vaikka kuinka halvalla saisi.

Toivoa ei kannata laskea edes talouskasvun varaan. Jos yritysten tuotanto kasvaa, se johtuu tuotannon tehostamisesta. Palkollisten määrä ei kasva samassa suhteessa.

Jos työväenliike perustettaisiin nyt, se perustettaisiin ajamaan osa- ja määräaikaisten, sekalaisia pätkätöitä tekevien, tarvittaessa töihin tulevien, erilaisissa projekteissa työskentelevien ja apurahoilla elävien – siis noiden nykyajan torpparien – asiaa.

Ongelman ei pitäisi olla Sdp:lle uusi. Jo kuuluisan Forssan kokouksen satavuotisjuhlien aikoihin – vuonna 2003 – joissain kommenteissa kehotettiin Sdp:tä kääntämään katseensa kunniakkaasta menneisyydestä epävarmaan tulevaisuuteen. Jokohan aika alkaisi nyt olla kypsä?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat