Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Itsesääntely takaa sananvapauden

Ei ole itsestään selvää, että Suomi säilyttää kärkipaikkansa lehdistönvapausindeksissä.

Pääkirjoitus
 
Helsingin Sanomat

Lehdistönvapautta kuvaavissa kartoissa Suomi hehkuu vitivalkoisena läiskänä tulipunaisen Venäjän vieressä. Suomi oli viime vuonna kuudetta kertaa peräkkäin ykkösenä kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä. Myös yhdysvaltalaisen Freedom Housen mittauksissa Suomi on vuodesta toiseen yltänyt mitalisijoille.

Lehdistönvapaus on Suomelle koulujen hyvien Pisa-tulosten veroinen ylpeyden aihe, mutta sen syitä ei ymmärretä. Siksi lehdistönvapauteen kohdistuvia uhkiakaan ei huomata. Niitä on nyt ilmassa paljon.

Lehdistönvapaus ei ole syntynyt itsestään vaan journalistisukupolvien sitkeän työn ansiosta. Ulkomaisissa artikkeleissa nousee toistuvasti esille se, että Suomessa median itsesääntelyjärjestelmä toimii poikkeuksellisen hyvin.

Sananvapauden salaisuus on Julkisen sanan neuvosto eli JSN. Kun journalistit ja kustantajat valvovat omaa toimintaansa itse, muilla toimijoilla ei ole kiusausta ryhtyä kontrolloimaan heidän tekemisiään. Niissä maissa, joissa medialla ei ole omaa neuvostoa, on usein jokin valtion sensuurielin.

Suomessa Journalistin ohjeet vaativat enemmän kuin lainsäädäntö. Julkisen sanan neuvostossa kiireiset journalistit ja yleisön edustajat uhraavat pyyteettömästi aikaansa pitkiin istuntoihin, joissa tehdään tulkintoja siitä, onko jokin media rikkonut ohjeita vai ei.

JSN on vanha, vakiintunut ja kattava: sen piiriin kuuluvat niin kaupalliset radiot kuin naistenlehdetkin. JSN on journalistien keskuudessa niin uskottava, että sen antamat langettavat ratkaisut julkaistaan mukisematta. JSN:stä onkin tullut kansainvälinen mallineuvosto, josta otetaan esimerkkiä ulkomailla.

Hallinnon avoimuus on toinen usein mainittu sananvapaus-Pisan syy. Suomessa on laaja asiakirjajulkisuus, ja laki edellyttää viranomaisilta tasapuolista tiedottamista.

Viime vuosina viranomaisten viestintäsuunnittelu on tehostunut. Toimittajat ovat joutuneet miettimään, onko se jo liiankin tehokasta.

Valtioneuvosto käynnisti vuonna 2013 strategisen viestinnän uudistusprojektin, jonka tavoitteena oli hallita ministeriöiden ulostuloja mediassa. JSN varoitti tuolloin antamassaan lausumassa, että toive yhtenäisestä viestinnästä voi antaa aseita terveen poliittisen keskustelun vaimentamiseen.

Viime vuoden tapahtumat antavat aihetta pohtia, ovatko nämä riskit toteutuneet. Ainakin hallintarekisterilakia valmisteltaessa viestinnän suunnittelu meni aika pitkälle. Aamulehden tietojen mukaan valtiovarainministeriö halusi vaikuttaa juttujen näkökulmiin ja laati listoja luottotoimittajista, joille materiaalia annettiin etukäteen.

Journalistit ovat onnistuneet säilyttämään JSN:n uskottavuuden, vaikka kanteluiden määrä on kasvanut. Sananvapaus-Pisan avaimet ovatkin nyt viranomaisilla. Lehdistönvapausindeksin kärkisijoilta on usein pudottu siksi, että valtion on koettu ohjaavan tai rajoittavan journalistien toimintaa.

Toukokuussa sadat ulkomaiset mediavaikuttajat tulevat Helsinkiin Unescon lehdistönvapauden päivän konferenssiin ihailemaan 250 vuotta täyttävää Anders Chydeniuksen painovapausasetusta ja suomalaista lehdistönvapautta. On kiinnostavaa nähdä, säilyttääkö Suomi lehdistönvapausindeksin ykkössijansa siihen asti.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön seuraava lehdistönvapausindeksi julkaistaan huhti–toukokuun vaihteessa. Enpä haluaisi olla se viestintäjohtaja, jonka toilailujen vuoksi Suomi menettää ykkössijansa juuri kansainvälisen kokouksen aikoihin.

Jos Suomen sijoitus heikkenee, todennäköisempi syy siihen on kuitenkin toimittajiin kohdistuva uhkailu. Se on viime vuoden aikana voimistunut ja voi jo aiheuttaa itsesensuuria. Myös toimittajiin kohdistuva todellinen uhka on kasvanut, sillä turvapaikanhakijoiden vainoamisessa sanat ovat muuttuneet teoiksi häkellyttävän nopeasti.

Poliisille on tehty rikosilmoituksia toimittajiin kohdistuvasta uhkailusta, mutta esitutkintaa on rajoitettu ja syytteitä on jätetty nostamatta sillä perusteella, että journalistin ammatissa kovia puheita tulee sietää enemmän kuin normaalisti.

Sananvapauden näkökulmasta asia on kuitenkin päinvastoin. Toimittajiin kohdistuva uhkailu on erityisen vakavaa. Se on hyökkäys koko suomalaista sananvapautta ja demokratiaa vastaan.

Elina Grundström

Kirjoittaja on Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat