Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suoran puheen jalo taito

Suomalaisten päättäjien pitäisi olla huolissaan siitä, mitä Suomessa tapahtuu, ja puhua asiasta selvästi.

Pääkirjoitus
 
Hanna Mahlamäki Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on kulttuuritoimituksen esimies.

Katupartiot eivät paranna turvallisuutta vaan saattavat heikentää sitä. Noin. Siinä oli selvä viesti. Sen sanoi suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari HS:n haastattelussa viime viikon lauantaina (13.2.).

Yksiselitteiset lausunnot poliitikoilta ja poliisijohtajilta ovat olleet kiven alla koko alkuvuoden, kun katupartiot ovat yleistyneet Suomessa ja kansainvälinen mediakin on niitä laajasti esitellyt maailmalle.

Totta kai yhteiskunnallisen jakautumisen ääri-ilmiöt ovat esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa Suomea rajumpia ja niiden mittakaavat laajempia. Silti suomalaisten päättäjien pitäisi olla huolissaan siitä, mitä Suomessa tapahtuu, ja puhua asiasta selvästi. Katupartioista on puhuttu ”kadulla kävelemisenä”, johon jokaisella on oikeus. Jos kyse on väkivaltaan valmiista kokoontumisesta, niin tällainen vähättely on selkärangatonta.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) lausunto aiheesta tammikuussa Ylellä kuului näin: ”Tää katupartiotoiminta. Mitä se sitten tarkoittaa. Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin. Tää nyt on saanut Suomessa ehkä vähän ylisuuret mittasuhteet tämä keskustelu.”

Sipilä tarkensi lausuntoaan seuraavana päivänä, ja käsittämätön viittaus lasten harrastuksiin ja koulunkäyntiin jäi pois. Arvojohtajuuden ja suunnannäyttämisen paikka uudessa vakavassa asiassa jäi käyttämättä. Jäi vaikutelma, että pääministeri haluaa tahallaan kierrellä asiaa.

Paine luoda kansallista yhtenäisyyttä on niin kova, että väkivaltaa ja sen ihannointia päädytään vähättelemään. Tästä on Suomessa vuosikymmenten perinteet, esittää vastikään ilmestynyt tietokirja Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet, jonka on kirjoittanut tutkijakolmikko Marko Tikka, Oula Silvennoinen ja Aapo Roselius.

Poliittisen historian professori Kimmo Rentola kirjoitti teoksesta HS:n arvostelussaan (19.2.), että vasta nyt vuosikymmenten sievistelystä, vähättelystä ja naureskelevasta asenteesta esimerkiksi kyydityksiin luovutaan ja ”ruma sana [fasismi] sanotaan niin kuin se on”.

Silvennoisen määritelmän mukaan fasismi on ”väkivaltaan valmista kansallismielisyyttä”. On aika itsestään selvää, että sellaista on Suomessa nytkin. Poliitikkojen pitäisi pystyä puhumaan siitä kaunistelematta, kiertelemättä ja vähättelemättä – aivan kuin tutkijoidenkin, jotka kirjoittavat menneisyydestä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat